Lavalta: Prinsessa Pikkiriikki valloittaa maailman (Järvenpään teatteri)

Kuva: Elsa Kosonen

Oispa maailmassa lasten säännöt aina

Hannele Lampelan Prinsessa Pikkiriikki on vienyt sydämeni jo ensimmäisen kirjan ilmestyttyä. Viime vuosina rämäpäisen prinsessan seikkailuista on ilokseni saatu useita teatterisovituksia ja nyt joukon jatkoksi liittyy Järvenpään teatterin Prinsessa Pikkiriikki valloittaa maailman.

Tarinassa Pikkiriikillä on syntymäpäivät, ja hän saa vihdoin ja viimein lähteä seikkailemaan oman pihan ulkopuolelle. Reppuun pakataan eväät ja mukaan haetaan tietysti paras ystävä Prinsessa Pöjöläinen. Matkalla ihmetellään muun muassa kummallista Hissunkissunkartanoa, käydään leipomossa ja paheksutaan aikuisia, jotka eivät itse noudata asettamiaan sääntöjä.

Janne Jämsä on dramatisoinut ja ohjannut tämän kantaesityksen, jossa lastenromaani asettuu oivallisesti näyttämölle. Teoksen maailmaan on helppo heittäytyä, vaikkei hahmo olisi ennalta tuttu, ja toisaalta se on hyvin tunnistettava kaltaisilleni faneille. Etenkin kun Helmi Oja on nähdäkseni sisäistänyt roolihahmonsa ytimen erinomaisesti.

Pidin kovasti työryhmän hyvästä yhteispelistä ja sopivan karikatyyrimäisistä roolitöistä, esityksen riemukkuudesta ja värikkyydestä ja kekseliäistä lavastusratkaisuista. Paljon ei tarvitse lavalle tuoda, kun näyttelijät luovat miljöön toiminnallaan.

Pientä terävyyttä olisin kaivannut kesäkuussa kohtausvaihtoihin, mutta uskon esityksen napakoituneen kesän kuluessa. 50 minuutin väliajaton esitys oli kuitenkin hyvin rytmitetty ja mielenkiinto pysyi. Lopun osallistava laulu oli myös viehättävä yksityiskohta, joka toimi mainiona päätöksenä esitykselle. 

Lapsi totesi lempiasiansa esityksessä olleen ”kaikki Makkarassa” ja on todettava itsekin, että Artturi Friskin tulkinta tästä mainiosta keltaisesta koirasta oli kerrassaan oivallinen. Makkaran muodonmuutos pehmolelusta oikeaksi koiraksi oli toteutettu erityisen muikeasti; teatterin taika on ihmeellinen asia!

Tiivistettynä: Prinsessa Pikkiriikki valloittaa maailman on mitä mainiointa kesäteatteria lapsille ja lapsenmielisille.

Erityiskiitos vielä näyttelijöille, jotka esityksen jälkeen esittelivät ystävällisesti uteliaalle pienkatsojalle rekvisiittaa (kuten yllättävän aidon näköistä kermakakkua)!

Prinsessa Pikkiriikki valloittaa maailman nähtävissä Järvenpäässä vielä elokuun puoliväliin.

Mämmiä ja kravattisolmuja (Kesäkisan kahdestoista viikkoraportti)

Hei taas hei! Luulimme viettävämme kesäkisan toisiksi viimeistä viikkoa, mutta kesäkisa yllätti ja jatkammekin vielä elokuun loppuun asti. Pientä kisaväsymystä on ilmassa, mutta tämä porukka onneksi kannattelee väsyneenäkin <3

Kuluneella viikolla Mira sai 15 kirjastoa täyteen ja otti upeita kuvia suorittamistaan tehtävistä. Tällä viikolla on myös kokeiltu uutta urheilulajia (vesijuoksu) ja opeteltu tekemään kravattisolmu.

Mira: Mämmi haapalauteilla (2025)

Miran tekemä kaunis kukkakimppu haudalla

Fellowship edistää tällä hetkellä mm. The Noise Archive -tehtävää ja katsoo Rakastuin mä luuseriin -sarjaa. Kaikki meistä ovat lukeneet jo ei-fiktiivisen teoksen ja listalta löytyy myös jo useampi näytelmä ja fragmentaarinen teos!

Kesäkisaan luettua

Itse keräilen viimeisiä yleisötapahtumia ja tässä kanssaintroverteille life hack tähän tehtävään: myös online-tapahtumat ovat yleisötapahtumia >:)

Tämän viikon suurin anti on kuitenkin se, että olemme kannustaneet toisiamme ja todenneet, että tykätään ja fanitetaan toisiamme ja se jos mikä on (kesäkisan) suurin aarre <3

Terkuin,
Katri

I gotta have more cowbell (Kesäkisan yhdestoista viikkoraportti)

Tervehdys taas täältä Etelä-Savosta! Hellettä riittää, mutta Mira onneksi kävi heittämässä erittäin kylmän kiven järveen Jaakonpäivänä, joten toivotaan, että kelit alkaisi pian helpottaa. Minä sain tällä viikolla vihdoin etsittyä hevosen silitettäväksi ja se oli kyllä yksi suosikkihetkistäni tässä Kesäkisassa. Kuvaa en tajunnut ottaa, mutta sain luvan käydä silittelemässä jatkossakin. Lammas ja lehmä olivat löytyneet jo aikaisemmin, joten viisi pistettä tuli tännekin. Miran viime viikolla mainitsevat runot ovat nyt itselläni yhtä vaille valmiina, ehkä ensi viikolla rupeamme sitten julkaisemaan niitä. Alustava suunnitelma on julkaista ne tänne blogin välilehdille.

Helppoja tehtäviä saatiin hyvä kasa tälläkin viikolla suoritettua. Mira soitti meille ääniviestin välityksellä hienosti banjoa sekä teki herkullisen näköistä mandariini-auringonvalo-sorbettia, täytyy kyllä itsekin sitä kokeilla! Mira ja Katri tarkistivat kotiensa ensiaputarvikkeet ja Katri kirjoitti itselleen kirjeen kahden vuoden päähän. Linnea seisoi joessa ja minä tein mansikkahilloa. Samalla löysin kellarista viime vuodenkin mansikkahillot, täytynee ruveta syömään niitä pois. Opettelin myös parsimaan villasukan, kovin hyvä siitä ei tullut, mutta reikä on piilossa. Katri suosittelee lämmöllä yksin elokuvissa käyntiin uutta Supermania.

Erityisenä nostona haluan nostaa Linnean mahtavat toteutukset ananaksen avaamisesta ilman veistä, josta hän piti todella viihdyttävän insta-liven ja se löytyy tallenteena instagramista (loppuhuipennus noin kohdasta 51:30, huikkaa Linnea!). Suosittelen katsomaan! Linnean puolisolla oli hyvin selkeä visio lehmänkellon soittamisesta ja voin kertoa, että sekin video oli todella viihdyttävä. Valitettavasti te joudutte tyytymään pelkään kuvaan, ellette sattuneet bongaamaan videota Linnean instastoryista. Mitä uskomatonta heittäytymistä!

Referenssinä voi katsoa SNL:n sketsin Youtubesta.

Linnea sai tällä viikolla 15 yleisötapahtumaa täyteen, upea suoritus! Yhtenä suosikeistaan hän nosti esille Ville Vikingin Discon. Lisäksi Linnea ja Katri kävivät iltarasteilla onnistuneesti, teaserina voin kertoa, että siitäkin on tulossa podcastiin jakso. Linnea on kuunnellut c-kasetteja, suosituimpien kuunteleminen on osoittautunut hyväksi taktiikaksi. Kestollisesti voivat olla pidempiä, mutta kokemuksena miellyttäviä. Yleisesti ottaen olemme lukeneet ja katsoneet paljon kaikkea ja ne tehtävät etenevät hyvällä mallilla. Huomaan kyllä, että loppupaniikki alkaa iskeä päälle, enää vähän reilu 2 viikkoa jäljellä! Siispä ihanaa viikkoa kaikille, pidetään hauskaa loppuun asti!

- Hanna

Kohti loppukiriä (Kesäkisan kymmenes viikkoraportti)

Suursuositus Tampereen Työväenmuseo Werstaalla koettavalle Riina Tanskasen Tympeät tytöt -näyttelylle. Vapaa sisäänpääsy! <3

Kymmenen viikkoa kesäkisaa takana! Loppukiri häämöttää, ja meidän leirissämme kovasti pohditaankin taktiikoita viimeisille viikoille. Esimerkiksi runojemme julkaisemiseen ei ole vielä löytynyt selkeää parasta vaihtoehtoa, mutta katsotaan, millaiseen spektaakkeliin tässä vielä yllämme.

Tällä viikolla innostuimme (kesähelteiden kunniaksi? heh?) viimein taklaamaan ruoanlaittoon liittyviä tehtäviä oikein urakalla. Katri teki vispipuuroa, minkä lisäksi hän bondaili teini-ikäisen perheenjäsenensä kanssa tikkunekku-tehtailun parissa. Mira paistoi nokkoslettuja, tilasi ja söi ananas-ananas-ananas-ananas-pizzan, sekä hankki jo ainekset mandariini-auringonvalo-sorbettiin. :) Linnea sienesti, ja sekä hän että Katri söivät kantarelleja. 

Vispipuuroa puutarhassa.

Kantarelleja omasta pihasta.

Vaikeiden tehtävien osalla olemme myös edistyneet hienosti! Hanna julkaisi podcastinsa viidennen jakson, eli viisi pistettä tuli että napsahti. :) Joukkueemme otti läpystä vaihdon, ja Katrin ja Linnean kesäseikkailu -podcast on nyt kuunneltavissa Spotifyssa ja Soundcloudissa. Museokierrokset valmistuivat niin Katrilla kuin Mirallakin, ja ainakin allekirjoittaneen mielestä tämä museokierrosten harrastaminen on ollut kisan parasta antia. <3 Katri pyysi vinkkaamaan, että jos Futuro-taloa on menossa vielä katsomaan Espoon WeeGeeseen, löytyy lähettyviltä myös mainio pop up -kahvila.

Ja kisan parhaasta annista voisi kyllä mainita myös tehtävän, jossa tuli silittää hevosta, lammasta ja lehmää. Kaksi ensimmäistä tuli vastaan jo kesäkuussa, mutta lehmiä lähdettiin etsimään sunnuntaiaamun kävelyllä Ahlmanin tilalta. Ensin kohtasimme ihania lehmiä laitumella. Heitä oli helppo silittää, koska olivat hassut niin kiinnostuneita koirastani, että tulivat joukolla laitumen reunaan pällistelemään. Sen jälkeen löysimme vielä vasikkalaitumen, jossa riemukas Aulikki kävi silittämässä ja suukottelemassa mua yhtä paljon kuin minä häntä. :') Bonuspisteen paikka? Just look at the cuteness!

Katsokaa nyt hänen nassuaan!

Viikon kruunasi se, että kirjastosta tuli saapumisilmoitus sinne varatusta banjosta! Viidentoista kirjaston listat alkavat myös olla valmistuneet kaikilta muilta paitsi Hannalta, joka vieraili tällä viikolla kesälomareissullaan kisansa toisessa kirjastossa. :D Näin maantieteellinen sijaintimme helpottaa toisia tehtäviä, ja vaikeuttaa toisia. 

Viikon toisena kruununa voisi mainita, että sain viimein itseni juomaan teetä hienoista kupeista oudossa paikassa. Kiitos lapselleni seurasta ja upeasta kuvasta. :)

Tee, check; hieno kuppi, check; outo paikka - check!

Bookish Fellowship toivottaa hauskoja viimeisiä kisaviikkoja kaikille tasapuolisesti! <3

Kesälomaterkuin
Mira

Yhdeksäs viikko, eli sinne ja takaisin (Kesäkisan yhdeksäs viikkoraportti)

Hurjaa, että kesäkisaa on jäljellä enää kuukausi! Viime viikolla joukkuetoverini kävivät suorittamattomien tehtävien listaa lävitse ja teimme alustavaa jakoa siitä, kuka tähtää mihinkin. Vähiin käy ennen kuin loppuu, mutta onneksi kaikkea jännittävää ja sopivan pöljää on vielä luvassa.

Henkilökohtaisesti olen tältä viikolta kaikkein ylpein siitä, että sain ensimmäistä kertaa koskaan Rubikin kuution ratkottua ohjeita sinnikkäästi seuraten (enimmäkseen käyttäen tätä sivustoa, jos jotakuta kiinnostaa). Ranteet meinasivat kyllä melkein hyytyä kuutiota pyöritellessä. Löysin myös vihdoin kotoa kortit, joista sain kasattua nelikerroksisen korttitalon!

Sopivilla korteilla tämä oli jopa kivaa!

Mira ja Hanna ehtivät jo kuunnella The Noise-Arch Archivesta vaaditun määrän nauhoja, joten pitihän se itsekin laittaa kasetteja kuunteluun. Oma taktiikkani oli lähteä kuuntelemaan eniten kuuntelukertoja saaneita tallenteita ja vaikkeivät ne niitä lyhyimpiä olekaan, olen yllättänyt itseni viihtymällä.

Hannan roadtripille pääsi mukaan myös perheen pienin.

Hanna puolestaan teki sankariteon ja kävi kahdeksan pysäkin roadtripillä yhdessä lastensa kanssa, ja vielä siten että kaikilla vaikutti olleen oikein hauska reissu. Samalla reissulla kohdalle osui myös kätevästi lähde. Näin ollen koko joukkue on suorittanut roadrip-tehtävän, mutta siihen ei matkailu suinkaan pääty. Mira ja Katri kävivät retkellä Vinhan kirjakaupassa, Katri sai kirjastovisiitit täyteen (terveisiä Oriveden kollegoille, esillepanonne sai kehuja) ja saipa Mira kuitattua myös visiitin Juupajoelle.

Kirjakaupassa on helppo hymyillä.

Mira on myös vieraillut kunniakkaasti ainakin kahdeksassa kohteessa Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalta Tanpereella, ja lisäksi joukkueemme on muun muassa kuunnellut jazzia kesäyössä, päivittänyt Wikipediassa kirjallisuuteen liittyviä artikkeleita, tehnyt ötökkäbaareja, toteuttanu oman versionsa tunnetusta taideteoksesta ja useampi on aloittanut runojen kirjoittamista. (Jotenkin silti viikkopuhelussamme silti kaikki taisivat vakuutella, että ei tässä viikon aikana ole oikein mitään tullut tehtyä.)

Katrin upeat Auringonkukat.

Tällä viikolla päättynyt Hertta-kustannuksen lukuhaaste oli selvästi mieluinen koko joukkueelle, sillä jokainen meistä suoritti haasteen kokonaisuudessaan. Hanna päätti lisäksi nostaa hattua järjestäjätaholle ja luki jokaiseen kohtaan Hertan kustantaman kirjan (olisiko tässä bonuksen paikka? ;) ). Innolla otimme vastaan myös viimeiset lukuhaastekirjat ja lukusuunnitelmat ovatkin kaikilla jo valmiina.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tämän viikon osalta! Itse jatkan täällä Syrhämän tunnarin opettelua ja pohdiskelen, josko saisin sen toisen noppaliveni aikaiseksi.

Kisailemisiin! 
Linnea