Jahas. Olen jo pitemmän aikaa miettinyt että olisi oikeastaan ihan hauskaa pitää blogia. Jostain. Ruokablogia tai kirjablogia tai neulontablogia tai jotain. No nyt sitten aloitin blogin, johon taitaa päätyä vähän tuota kaikkea. Katsotaan mitä tästä tulee.
Pidän kirjoista, langoista, kahvista, kengistä, kukkakauppojen tuoksusta, puhtaista lakanoista, merestä, raitiovaunuista ja ystävistä. Näin lyhyesti ja tiivistettynä.
Voisin aloittaa kirjoista tänään, koska luin juuri Gregory Maguiren Wicked - The Life and Times of the Wicked Witch of the West (julkaistu myös suomeksi Noita: Lännen ilkeän noidan elämä ja teot). Kirja pohjautuu Frank Baumin kirjaan Wizard of Oz, mutta ruutuhameisen Dorothyn sijaan tutustutaan Lännen Ilkeään Noitaan ja hänen elämäänsä. Ozin velhon lukeminen helpottaa ja lisää kirjan lukemisen mielenkiintoisuutta, mutta ei ole täysin välttämätöntä.
Tartuin kirjaan oikeastaan Helsingin kaupunginteatterin Wicked-musikaalin ansiosta. Musikaali oli nimittäin toteutettu upeasti ja Maria Ylipää oli loistava Elphaba. Toisaalta kirjan lukeminen tuotti omanlaisensa nautinnon, sillä musikaaliversio poikkeaa kirjasta varsin paljon. Kirja on paljon synkempi ja noudattaa enemmän Baumin alkuperäisteoksen juonta. (sekä musikaalilla ja kirjalla on kuitenkin omat ansionsa joten on hankala sanoa onko toinen toistaan parempi)
Kirja kertoo kronologisessa järjestyksessä Elphaban elämästä. Vihreäihoisen lapsen elämä ei ole helppoa masentuneen äidin ja saarnaavan isän seurassa, eikä Elphabasta oikein normaalia lasta arvattavasti tulekaan. Satumaisesta olemuksestaan kirja on varsin synkkä eikä graafisiltakaan kohtauksilta aina vältytä joten ei tätä ainakaan iltasaduksi pienille kannata lukea. Toisaalta luin myös Ozin velhon jokin aika sitten ja sekin oli hämmentävän raaka kirja, lastenkirjaksi.
Elphaba on kiinnostava päähenkilö. Teoksen pääteemoiksi nousevat erilaiset arvokysymykset (esim. Ozissa elävien Eläinten eli puhuvien eläinten oikeudet), hyvän ja pahan olemus ja sielun olemassaolo. Elphaba on hurmaavan epätäydellinen ja epävarma henkilö, jolla kuitenkin on suuret tavoitteet ja järkähtämätön sinnikkyys. Kirja saa ajattelemaan ja pohtimaan, ja samanaikaisesti se tarjoaa ovelan, monipuolisen ja jopa surullisen tarinan luettavaksi.
Lisäksi Oz on kiinnostava maailma. Neljä erilaista kansaa, kuin yhteiskuntaluokat. Ja missä ihmeessä se voi olla jos sinne pääsee Kansasista tornadon mukana?
Kaiken kaikkiaan Wicked oli kiinnostavan erilainen fantasiakirja, vaikka fantasia ei ehkä täysin oikea luokittelu sille olekaan. Joka tapauksessa suositeltava lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.