--
Eilen oli ensimmäinen lukupiiritapaaminen. Luimme Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhuri (Otava, 2010). Olen nyt vihdoin alkanut muodostaa kirjasta kunnollista mielipidettä, vaikka vielä torstaina en ollut varma. Harkitsen edelleen, lukisinko sen uudelleen. Eilinen alun pikauudelleenselaus vaikutti tuovan tarinaan paljon enemmän järkeä.
Herra Darwinin puutarhuri sijoittuu 1870-luvulle Downen kylään Kentiin, jossa Darwin vietti viimeiset vuotensa. Tarinan päähenkilö on Thomas Davies, puutarhuri, ja hänen perheensä. Hämmentävän kirjasta tekee sen tajunnanvirtamainen kirjoitustyyli ja vaihteleva kertoja - tarinaa kuljetetaan vaihtelevasti eri kyläläisten toimesta.
Vaikka kirja ei ole kovin pitkä, oli se varsin vaikealukuinen juuri poikkeavan kerronnan ja vaihtuvien kertojien vuoksi. Itse luin kirjan osissa useamman päivän aikana ja useamman kerran jouduin selaamaan kirjaa tarkistaakseni kuka hahmoista nyt olikaan kuka. Jos kirjan olisi voinut lukea yhdeltä istumalta ja rauhassa, olisi kirja ehkä päässyt enemmän oikeuksiinsa. Kauniita kielikuvia tosin riitti makusteltavaksi roppakaupalla.
Pääteemaksi kirjassa nousi pohdinta uskonnosta ja sen asemasta ihmisen elämässä. Pohdittiin luonnollisesti myös Darwinin teorioiden suhdetta uskontoon. Aihe on toki edelleenkin yhteisöjä kuohuttava ja luonnontieteilijälle mielenkiintoinen, joten jäi vähän harmittamaan että kirja ei loppujen lopuksi ollut asiasta oikein mitään mieltä. Hahmojen omat pohdinnat uskonnosta olivat toki mielenkiintoisia, mutta jäivät silti etäisiksi.
Kokonaisuudessaan Herra Darwinin puutarhuri oli ihan mukava lukukokemus, mutta jätti kuitenkin jonkinasteisen hämmennyksen; henkilökohtaisesti kun tuntui siltä että monia mielenkiintoisia tarinamahdollisuuksia juonessa jätettiin käyttämättä tai käänteet jätettiin liiankin avonaiseksi.
--
Nyt sienikeittoa, patonkia ja lisää tutustumista tiedekeskuksiin ja sisäiseen motivaatioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.