Luin Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän (2005, Teos) vihdoin loppuun viikonloppuna. Kirja oli tarttunut mieleeni Keskisuomalaisen julkaisemalta 100 kirjaa-listalta.
Ja täytyy sanoa että olin varsin vaikuttunut. Kirjan tapahtumat sijoittuvat ensisijaisesti musiikin maailmaan, jossa kuunnellaan Bob Dylania ja Carole Kingiä, sekä luetaan Edith Södergrania. Kirjan spottivaloon nostettu henkilö on Suvi Vaahtera, megaluokan musiikkitähti. Kertojina toimivat Suvin äiti Leena ja Antti Salokoski, Suvin entinen poikaystävä.
Pääosin kirjassa käydään läpi Leenan ja Antin suhdetta Suviin ja sitä, miten tämä suhde vaikutti heihin ihmisenä. Kummallakkin on omat selvittämättömät ongelmansa elämänsä ja rakkauden suhteen. Kumpikin käsittelee asiat omalla tavallaan, ja juuri tämä rakkauden ja elämän pohtiminen oli minulle kirjan suurinta antia. Ajatukset siitä, miten rakkaus ja sen muisto meihin vaikuttavat ja mitä elämältä (ja rakkaudelta) todella haluamme, ovat mielenkiintoisia. Paljon käsitellään myös sitä, miten kiire ja kuuluisuus voi ihmiseen vaikuttaa ja sukelletaan rockmaailman omituisuuksiin ja arkipäivään.
Kirja tuntui todella aidolta ja elämänmakuiselta paljolti siksi, että fiktiivisen tarinan lomaan on nivottu ovelasti tuttuja nimiä, paikkoja ja aikoja. Irakin sota ja suomalaisten muusikoiden nimet vilisevät tekstissä niin, että fiktio liittyy toteen lähes saumattomasti. Aina välillä olisi tehnyt mieli tarkistaa, onko Summer Maple todella olemassa ja onko Lost in Translationin soundtrackilla biisi nimeltä Mercury (ei ollut, olin vähän pettynyt).
Mahtavaa kirjassa oli myös se, että se onnistui viimeisillä metreillä todella yllättämään. Rakastan ja vihaan kirjoja, jotka vievät viimeisillä aukeamilla maton jalkojesi alta ja onnistuvat tekemään sen tyylillä ja taidolla.
Ammattitaidolla ja intohimolla kokoon sävelletty tarina.
Oletko lukenut muita Itkosen kirjoja? Minulla on lukematta tämä kirja ja omistankin 2 muuta Itkosen kirjaa, mutta en ole vielä lukenut. Ainoastaan Myöhempien aikojen pyhiä on luettuna ja pidin siitä valtavasti.
VastaaPoistaEnpä ole herraan muutoin tutustunut, vielä. Kyllä tuon perusteella voisi tehdä tuttavuutta useampaankin teokseen.
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä kirjasta valtavasti. Hannan mainitseman Myöhempien aikojen pyhien ohella tämä on suosikkini Itkosen tuotannosta. Olen kyllä pitänyt kaikista hänen kirjoistaan, mutta viimeisin Seitsemäntoista oli kuitenkin hienoinen pettymys.
VastaaPoistaTässä kirjassa on upea rakenne, tarina pitää otteessaan ja osaa yllättää.
Pitänee laittaa tuo Myöhempien aikojen pyhät lukulistalle (joka on hälyttävästi kasvanut tämän kirjablogauksen myötä..). :)
VastaaPoista