Leivoksia ja neurooseja

Sain tammikuun lopulla Hannalta tunnustuksen (kiitos Hanna!), johon liittyi seitsemän tunnustuksen kirjoittaminen itsestään. Tällä hetkellä minun pitäisi kuunnella luentoa kasviekologiasta, mutta koska mieleni liitelee jossain ihan toisessa sfäärissä, päätin kirjoittaa tätä.

1. Lukeminen on minulle terapeuttista. Olen lukenut kirjoja niin kauan kuin olen osannut lukea. Ja paljon on tullut luettua. Minulla on kirja käytännössä aina mukanani, olin sitten menossa minne tai missä tahansa. Olen usein ratkonut elämäni solmuja kirjojen tuomalla vertaistuella ja olenpa jopa antanut itselleni jonkun kerran anteeksi lukemalla tiettyä kirjaa. Minulla on tapana stressata asioista vähän liikaakin ja kirjojen avulla saa uppouduttua välillä jonkun muun maailmaan.

2. Rakastan valokuvausta. Vuosina 2004-2008 kuvasin todella paljon. Sittemmin se on vähän jäänyt, mikä harmittaa. Valokuvat ovat minulle tärkeitä ja kehitän edelleen suuren määrän digikuviani paperille vuodessa. Nyt sitten on ongelma, että mihin nuo albumit mahtuisivat.. Pidän myös valokuvakirjoista ja useamman kerran on tullut törsättyä kun jotain aivan IHANAA on löytynyt kirjakaupasta (esim. Simon Annandin The Half).

3. Leipominen on myös stressinkesytyspuuhaani. Rakkaus leipomiseen (kuten moni moni muukin ominaisuus) on peritty äidiltäni. Harvoin menee viikkoakaan etten leipoisi mitään. Minulla on muutama bravuuri (supersuklainen kakku ja sitruunamarenkipiiras) mutta kokeilen mielelläni uusia reseptejä. Viime viikonloppuna tein ensimmäisen Tarte Tatinini ja harjoittelussa ovat olleet jo vuoden bebe-leivokset (en luovuta ennen kuin olen yhtä hyvä kuin mumini).

4. Olen tiskineurootikko. Joillakin on kahvinkeitinneuroosi, toinen stressaa pyykeistä. Minulla on tiskineuroosi. En pysty olemaan jos tiskialtaassa on likaisia astioita ja saan näppylöitä jos tiskikone on täytetty mielestäni väärin. Jostain syystä tämä tiskirumba sitten onkin minun valtakuntaani kotona.

5. Opettelin muutama vuosi sitten uudestaan neulomaan. Olin ala- ja yläasteella käsityönopettajan kauhu. Ala-asteella neulomista opetellessa jouduin menemään aina noin kahden kerroksen jälkeen opettajan luokse, koska olin neulonut niin tiukkaan että puikkoa ei enää saanut silmukoihin. Tuhosin vuoden aikana 7 ompelukoneen neulaa ja toppaliivini ei juuri herättänyt ihastusta (varsinkin kun jätin läpikuultavan vuorikankaan väärälle puolelle maalarinteipin paloja ja tikkaukset olivat eri kohdissa). Yläasteella opettajani joutui käyttämään lähes oppitunnin verran vakuuttaakseen minut, että saumurin käyttäminen on ihan turvallista. Muutama vuosi sitten päätin, että sukkapuikothan eivät minua päihitä ja opettelin loistavan kaspaikka-sivuston avulla neulomaan. Nyt sitten tylsemmät luennot kuluvat puikot kilkattaen.

6. Opettelen myös vähitellen olemaan enemmän naisellinen. Olen ilmeisesti aiemmin ollut vähän enemmän poikatyttö kuin tyttö. Viimeisen puolen vuoden aikana olen, kuulemma, naisellistunut paljon (tämän tiedän siitä, että mm. äitini on erikseen kiittänyt miesystävääni viimeaikaisesta naisellistumisestani). Tämä äijämäisyyteni on näkynyt lähinnä eitartteauttaa-meiningissä, eli kannan itse kyllä laukkuni ja en ole pahemmin kokenut ulkonäköpaineita. Nykyään huomaan pitäväni ihan oikeasti glitterbaskeristani ja annan miehen kantaa kauppakassit. Kai se on ihan hyvä asia.

7. Pariisi on suuri rakkauteni. Olen aina ollut jonkunlainen romantikko mutta nähtyäni Baz Luhrmanin Moulin Rouge!-elokuvan pimahdin Pariisiin täysin. En puhu ranskaa kuin perusfraasien verran mutta se ei ole menoa haitannut; olen käynyt Pariisissa kahdesti ja huhtikuussa pääsen sinne taas neljäksi kokonaiseksi päiväksi. Pariisissa ihaninta on vanhat talot, kevät, valo, Montmartre, boulangeriet ja cafét. Pariisin kaipuuta helpottavat mm. elokuva Pariisi, rakkaudella ja Amélie. Ehkä joskus opettelen sen ranskankin.

( Jokeri - blogini nimi (pigeonnaire) juontaa juurensa muistaakseni kirjasta Mainio vuosi (Peter Mayle). Kirjassa kerrottiin pariskunnasta, joka oli ostanut talonsa ihastuttuaan talon pihalla olevaan kyyhkyslakkaan, joka on ranskaksi pigeonnaire. ) 

Tässäpä nämä. Ja luentokin on melkein loppu. Laitetaan tähän loppuun vielä kuva siitä mainostamastani Tarte Tatinista. Resepti on Sikke Sumarin Ruokaa rakkaudella-ohjelmasta, jota katsoin viime viikolla vahingossa Liviltä.

Mukavaa torstaita kaikille!