Lavalta: Kiviä taskussa (HKT)

Kuva: Tapio Vanhatalo

Minulla kävi tiistaina mieletön tuuri. Olin palauttamassa erään peruuntuneen esityksen lippuja Helsingin Kaupunginteatterin lippumyymälässä kun ajattelin, että eihän kysyminen mitään haittaa ja tokaisin: Ei teillä sattuisi olemaan yhtään lippuja Kiviä taskussa-esityksiin? No, olihan heillä. Kaksi. Eiliselle. Älyttömän hyviltä paikoilta.

Itse olin katsomassa tätä loistavaa esitystä jo kolmatta kertaa. Aikaisemmin olen nähnyt sen vuosina 2004 ja 2009, esitys on pyörinyt vuodesta 2002. Eikä mikään ihme.

Kiviä taskussa (Stones in his pockets) on irlantilaisen Marie Jonesin kirjoittama näytelmä pienestä irlantilaiskylästä Kerryssä, jossa kuvataan suurella budjetilla amerikkalaista elokuvaa. Lähes koko kylä on värväytynyt avustajiksi, myös paikallinen Jake Quinn (Mika Nuojua) ja muualta tullut Charlie Conlon (Martti Suosalo). Kylän tapahtumat sekoittuvat elokuvantekoon, ja elokuvat ujuttautuvat kyläläisten ajatuksiin.

Mukana remmissä huitelevat niin kimeä-ääninen kuvausavustaja Erin (Nuojua), päälle seitsemänkymppinen Mick (Nuojua), melkein viimeinen samassa kylässä kuvatun Vaiteliaan miehen avustajista, ihana amerikkalaistähtönen Caroline Giovanni (Suosalo) henkivartijoineen (Suosalo) unohtamatta muita kyläläisiä ja elokuvan ohjaajia sun muita vastuuhenkilöitä. Niin ja ne muusikot, ja river-tanssijat. Rooleja on yhteensä 15, ja Suosalo ja Nuojua vetävät kahdestaan ne kaikki.

Siitä huolimatta, että esitys on pyörinyt lähes 10 vuotta, on ote tuore. Suosalo ja Nuojua vaihtavat saumattomasti roolista toiseen puhettaan ja liikkumistaan varioimalla. Joissain arvosteluissa on valitettu sitä, että välillä murteikkaista puheista ei saa selvää, mutta minun mielestäni oli pelkästään tarkoituksenmukaista, että välillä joutui pinnistelemään tajutakseen että mitä ihmettä tuo vanha elokuvaveteraani sönköttää?! Iso osa tuoreudesta syntyy siitä, että nämä kaksi ammattilaista pyrkivät lähes jatkuvasti tiputtamaan toisiaan roolista ujuttamalla mukaan alkuperäiseen käsikirjoitukseen kuulumattomia pätkiä. Voi sitä naurunremakan määrää, kun minibussissa matkustaessa aletaan yhtäkkiä keskustella banaaneja syövistä leguaaneista (mikä ihmeen legulaani?). Suosalo ja Nuojua ottavat hyvin myös yleisöä esitykseen mukaan kommentoimalla ja keskustelemalla, sillä myös yleisöllä on rooli; olemme kaikki elokuvan avustajia. Harmillista tosin on se, että suomalaisyleisö ei pahemmin osallistuvasta teatterista perusta sillä tämä näytelmä tarjoaisi pari todella herkullista kohtaa päästä mukaan näytelmän maailmaan.

Hihityksestä huolimatta näytelmä ei ole puhdas komedia, vaan traaginen sellainen. Elokuvan kuvausta varjostaa kuolemantapaus, joka vaikuttaa kaikkiin niin kylässä kuin elokuvatiimissäkin. Vakavissa kohdissa maltetaan pysähtyä ja rauhoittua, osoitetaan jotenkin hyvin suomalaisia tunteita surun edessä.

Kaiken kaikkiaan Kiviä taskussa on hengästyttävä kahden miehen näytelmä. En keksi montaakaan muuta suomalaisnäyttelijää, jotka tähän suoritukseen yltäisivät. Nostan hattua Suosalolle ja Nuojualle sekä loistavalle työryhmälle, sillä ilman esimerkillistä valo- ja äänisuunnittelua ja -toteutusta ei hyvä näytteleminenkään riitä. Niin ja mukanani ollut ensikertaa näytelmän nähnyt avokkinikin piti.

Kiviä taskussa Studio Pasilassa
kesto väliaikoineen n. 2 h 20 min
Tällä hetkellä (huhtikuu) lippuja on mahdollista saada elo- ja syyskuun vetoihin. Suosittelen.