Ann Rosman: Majakkamestarin tytär (ja cupcakeja)

Ann Rosmanin Majakkamestarin tytär (Bazar, 2011) on pesunkestävä ruotsalainen dekkari. Tapahtumapaikkana toimivat Göteborg ja sen lähistöllä oleva rannikkokaupunki Marstrand. Tarina lähtee käyntiin, kun vanhan majakkasaaren kunnostustöiden yhteydessä löytyy kellariin muurattu ruumis.

"Yllättävän hyvin säilynyt, olisikohan suolapitoisen ilman takia?" Karin pohti kaivaessaan samaan aikaan kännykkäänsä. "Soitan tekniikan pojille."

Päähenkilönä on juuri tutkimusjaokseen siirretty poliisi Karin Adler, jolle majakkasaaren tapaus on hänen ensimmäinen oma tutkimuksensa. Mukana pyörii poliisilaitoksen muu henkilökunta vähän eksentrisestä työparista luotettavaan oppi-isään ja jämäkkään kuolinsyytutkijaan. Poliisilaitoksen tiimin lisäksi tarinaa kuljettavat vuorollaan myös muut kiinteästi tarinaan liittyvät henkilöt. Vaihtuva kertoja pitää otteen tuoreena ja antaa lukijalle mahdollisuuden koota omaa vihjepankkiaan ja selvittää mysteerin ratkaisua.

Kuolintapausta tärkeämmäksi nousee vähitellen siitä kumpuava sukutarinan arvoitus. Kuka on kuka ja mitä oikein tapahtui Marstrandissa 1960-luvulla? Mukaan vedetään pikkukaupungin asukkaita niin hienostoperheen jäsenistä eläkeläiskalastajiin ja jämpteihin mummeleihin. Unohtaa ei tule myöskään kulisseissa tapahtuvia ihmissuhdekiekuroita.

Teepannun vihellys herätti hänet. Hän purki repun ja leikkasi tuomastaan leivästä viipaleita. Missään muualla tee ja voileivät eivät maistuneet yhtä hyvältä kuin veneessä. Ulkona oli tullut pimeää, ja pöydän yläpuolella oleva öljylamppu levitti viihtyisää valoa. Karin pani cd-levyn soimaan. Kaiuttimista virtasi Evert Taubea Sven-Bertilin esittämänä.

Olen henkilökohtaisesti suuri ruotsalaisten dekkareiden ihailija, kyllä siellä osataan. Rannikkokaupungin tunnelma, punaiset puutalot ja merenaaltojen pärske veneen kylkiä vasten höystettynä mielettömällä mysteerillä on täsmälleen minulle toimiva resepti. Taustalla soi Evert Tauben musiikki. Rosman kirjoittaa taitavasti niin maisemista kuin ihmisistäkin ja saa paikoin hyvinkin luovat juonenkäänteet kuulostamaan uskottavilta. Juoni kulkee jouhevasti ja on kirjoitettu niin ovelasti että ainakin minulle loppu tarjoili varsinaisen yllätysbuffetin säestettynä olisihan minun pitänyt tuo tajuta-jupinalla.

Majakkamestarin tytär muistutti minua vähän sekä Stieg Larssonin kirjasta Miehet jotka vihaavat naisia (jos unohdetaan se ylenmääräinen tekniikkahöpötys) ja Åsa Larssonin Rebecka Martinsson-kirjoista. (kunpa Åsa Larssonilta tulisi pian jotain uutta!)

Bazar lupailee suomennettua jatkoa Karin Adlerin seikkailuille kevääksi 2012. Sitä odotellessa. Toivottavasti Rosman kirjoittaa näitä vielä monta ja kunpa osaisin ruotsia niin hyvin että voisin lukea näitä nopeammin.

Majakkamestarin tyttären bongasin alunperin Hannan arviosta. Kirjasta on kirjoittanut myös Leena Lumi.

***

Tenttien päättymisen kunniaksi tekaisin Kodin kuvalehden innoittamana cupcakeja. Muokkailin lehden reseptiä vähän oman makuni mukaisemmaksi lisäillen vähän sitruunaa ja kardemummaa. Tuli näistä silti ihan pikkiriikkisen liian makeita mutta yksi tällainen kahvin kanssa oli jokseenkin täydellistä. Aurinkoista sunnuntaita!