Mitä helkkaria. Tämä kukkopilli ei soi.
Kuka tästä on vastuussa? Syyllinen esiin!
Kertomukset on jaettu seitsemän eri "kategorian" alle, joihin kuuluvat mm. Uusia profeettoja, Luonnollisia tarpeita ja "Tämä voi vaikuttaa hieman hämärältä..." Pienessä opuksessa on myös kirjailijan itse kynäilemä kuvitus.
Martikaisen kertomistyyli kirjallisesti vaikuttaa hyvin samankaltaiselta kuin musiikissakin. Pieniä, koukullisia tarinoita. Arkipäiväinen tapahtuma muuttuu joksikin aivan muuksi, tarvitaan vain muutama tarkoin valittu sana, ja tarina on päälaellaan. Osa tarinoista on vinksahtanut jo alkuasetuksiltaan.
Sarkasmia viljellään laajalti kohdistaen sitä niin politiikkaan kuin uskontoonkin. Ja kalahtaa se keppi välillä tietynlaisiin ihmisiinkin, hyvin stereotyypitellen. Kuten pätkässä Merkityt, jossa poliisi julistaa kahden tytön etsinnän tuloksettomaksi, sillä vaikka he ovat hyvin merkittyjä (iPodit, JC:n hupparit jne.) löytyy aivan samannäköisiä tyttöjä -- varovaisen arvion mukaan ainakin puoli miljoonaa. Martikaisen ote on kuitenkin lempeä, jotenkin huvittunut, eikä ketään tuomita.
Pakko myöntää, että objektiivinen suhtautuminen tähän oli todella vaikeaa, sillä Martikaisen tuotannosta on nopeasti tullut iso osa arkielämää, ja miksei juhlaakin. Voin kuitenkin rehellisesti sanoa pitäneeni tästä pienestä suuresta kirjasta. Jotain samaa tässä on kuin joissakin Erlend Loen ja Petri Tammisen teksteissä, pientä jippoilua ja sitä sarkasmia.
Sanoisin vain että kiitos Jarkko.
***
Huhhuh, mikä päivä. Onneksi on torstai. Sen sijaan että olisin pahalla päällä kerron muutaman kivan asian.
Näin Kumpulan mäellä lurittelevan viherpeippokoiraan.
Sain opintosuunnitelman palautettua ja saan taas ilmoittautua läsnäolevaksi tutkinto-opiskelijaksi.
Ruoka on kohta valmista, fajitaksia. Nam.
Huomenna alkaa viikonloppu.
Minulla on hyvä kirja kesken.
Ihanaa kevätsateista torstaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.