Jacqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate

"Ole kiltti, äläkä mieti, Calpurnia. On vaarallista, kun sinä mietit."

On vuosi 1899, paikkana Texas. Calpurnia Tate, Callie Vee, käytännössä kaksitoistavuotias tyttö, on yksi seitsemästä lapsesta ja joukon ainoa tyttö. Kuumana kesäpäivänä Callie huomaa, että pihalla on kahdenlaisia heinäsirkkoja: normaaleja vihreitä ja aivan uudenlaisia keltaisia. Mistä keltaiset heinäsirkat ovat oikein tulleet, ovatko ne uusi laji?

Heinäsirkkojen kautta Callie pääsee tutustumaan salamyhkäiseen vaariinsa, joka puuhailee outoja kokeita laboratorioksi kutsumassaa vajassa. Pelottava lohikäärmevaari näkee pienen tytön innostuksen, ja juhlallisen hetken, jona vaari lainaa Callielle ihmeellisen Lajien synnyn, jälkeen kaksikosta tulee huima tutkimustiimi.

Olin muuttunut pengertä kömpiessäni tutkimusmatkailijaksi, ja ensimmäinen asia, jonka olin löytänyt, oli toinen oman, omituisen lajini edustaja, joka asui kanssani saman katon alla. Kodissamme asui aarre, eikä kukaan muu saisi tietää hänestä.

Orastavan tutkijan uran aloittaminen ei kuitenkaan ole Callielle helppoa, kun tuohon aikaan Texasissa naisen oletetaan olevan vain hyvä vaimo ja osaavan hyvin ruoan laittoa, pianonsoittoa ja sukkulapitsin tekoa. Aina eivät murheeseen auta edes vaarin kertomukset kuuluisista naistutkijoista tai jännittävät tutkimusretket joenrantaan.

Voisinko mitenkään saada vaimon? mietin painaessani veitsen tummuneeseen c:hen. Yritin leikata kauniita viipaleita mutta epäonnistuin surkeasti ja jouduin lopulta lusikoimaan lautaselle pelkkiä muruja, jotka muistuttivat enemmän omenahyvettä kuin piirakkaa.

Samaan aikaan Texasissa kuhisevat muut muutoksen tuulet. Uusi vuosisata lähestyy, vapaaseurakuntaa kauhistellaan ja markkinoilla voi nähdä sellaisia omituisuuksia kuin automobiilin tai juoda uutta omituisen virkistävää juomaa, Coca-Colaa. Ja aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi Calpurnialla aiheuttavat harmaita hiuksia niin vanhemman veljen Harryn kosioretket kuin nuorempien veljien typeryys tyttöjen suhteen.

Jacqueline Kellyn Luonnonlapsi Calpurnia Tate (Karisto, 2011; The Evolution of Calpurnia Tate 2009) on poikkeuksellisen hurmaava nuortenkirja. Siinä on jotain samaa kuin vaikkapa L.M.Montgomeryn Runotyttö-kirjoissa, sitä vanhanaikaista hurmaavuutta ja kummallisia käyttäytymissääntöjä, maailma jossa taivasta kuvataan että se on kuin rastaanrinta. Sisällön lisäksi kirjassa on ihanaa myös todella kaunis kansi, jonka voisin ottaa vaikka tauluksi seinälleni.

"Tämän kerran. M-u-t-a-n-t-t-i."
"Minusta se kuulostaa paremmalta kahdella a:lla. Mutaatti. Mikä se edes on? Mitä se tarkoittaa?"

Calpurnia on viehättävä, toisinaan pikkuvanha tyttö joka vei sydämeni täysin heti alusta asti. Hänellä on jopa syntymäpäivät samassa kuussa kuin minulla! Niin ja no, oikeastaan kaikki kirjan hahmot olivat minusta ihania jurosta mutta hyväsydämisestä vaarista heikkohermoiseen äitiin ja topakkaan keittäjättäreen. On myös mainittava, että kirjassa käsiteltiin luonnontutkimusta todella asiantuntevasti ja tarkasti tekemättä siitä silti tylsää (ja eihän se toki muutenkaan ole mielestäni tylsää!).

Tunsin myös sympatiaa Callien yrittäessä ymmärtää suuren herra Darwinin Lajien syntyä. Olen itse yrittänyt kerran tätä evoluutiobiologian merkkiteosta lukea ja jätin suosiolla jossain kolmasosan hujakoilla urakan kesken; Darwinin ansiot ovat kiistämättömät mutta selkeää tekstiä hän ei kyllä mielestäni osannut tuottaa lainkaan (vaikka syynä saattaa toki olla myös aikakausi ja niin päin pois).

Biologian kenttäkurssi oli äärimmäisen osuva lukuhetki tälle teokselle. Calpurnian puuhat viihdyttivät minua iltaisin suunnattomasti, pitivät koti-ikävän kaukana ja muistuttivat omista pienenä tekemistäni luontotutkimuksista. Muistan esimerkiksi tutkimusvihkoni, johon olen otsikon Hiekka alle kirjoittanut Rannalla on hiekkaa. Hiekassa voi leikkiä hiekkaeläimillä. ja hienosti myös ottanut hiekkanäytteen, joka on tallennettu kontaktimuovin alle.

Kaiken kaikkiaan Luonnonlapsi Calpurnia Tate on esimerkillinen nuortenkirja, josta pystyi vähän vanhempikin "nuori" nauttimaan täysin rinnoin. Kaikkien, jotka ovat joskus ihmetelleet kasvien kasvua, keräilleet ötököitä tai miettineet luonnonilmiöiden tulisi lukea tämä. Jos ei muuten, niin vanhojen aikojen muistelemiseksi.

Kirjasta on kirjoittanut ihanasti myös Katja, jonka kautta tämän pienen helmen löysinkin.