Ole luonani aina on mielestäni liian hieno kirja pilattavaksi sillä, että siitä tietää jotain. Itse olin helpottunut, että kaikki taika ei ollut kadonnut vaikka olin nähnyt elokuvan trailerin (joskus kun trailerit paljastavat liikaakin, minun mielestäni).
Oli aurinkoinen iltapäivä ja olin mennyt makuusaliimme hakemaan jotakin. Muistan päivän kirkkauden, koska huoneemme verhoja ei ollut vedetty kunnolla auki ja aurinko paistoi leveinä juovina sisään paljastaen ilmassa leijuvan pölyn. En ollut aikonut soittaa kasettia, mutta koska olin huoneessa aivan yksin, kaivoin hetken mielijohteesta nauhan kokoelmalaatikostani ja työnsin sen soittimeen.
Ishiguro kirjoittaa pelkistetysti ja kauniisti. Kielikuvia on vähän, tuskin ollenkaan. Tämän ansiosta on mahdollista päästä todella lähelle henkilöitä, sillä väliin ei jää tulkinnanvaraa. Asiat ovat ja tapahtuvat. Välillä muistikuvat ovat tarkempia, joskus hämärämpiä.
Ole luonani aina oli todella nopealukuinen kirja, sillä vajaan 400 sivun lukemiseen tuntui menevän vain hetki. Puolet kirjasta luin ennen juhannusta yhden päivän bussimatkojen aikana. Yksinkertaisen kielen ja tempaavan tarinan kanssa olisi voinut viihtyä pidempäänkin.
Lyhyesti sanottuna Ole luonani aina on vahva, kaunis ja koskettava tarina. Ishiguron muu tuotanto hiipinee tämän kokemuksen perusteella lukulistalleni jossain vaiheessa.
Luettu osanan Totally British: Modern Men Writers-haastetta.
***
Juhannusrakkautta meidän tapaamme.
Hurmaavaa juhannuksen jälkeistä kesän vaihetta kaikille!
Kustantaja taitaa olla Tammi eikä Karisto, kun kyseessä on Keltaisen kirjaston kirja. Ihana tuo kumpparikuva, missä lienee otettu, kun aurinkokin noin paistaa. :)
VastaaPoistaIshiguron todella kiinnostava kirjailija. Olen lukenut häneltä vasta Yösoittoja, mutta haluan lukea ehdottomasti tämän kehutun teoksen. Myöskin Pitkän päivän ilta on kehuttu. Sen myös omistan pokkariversiona. Olet nopea bussilukija. =)
Hanna: Hupsansaa, kiitos kun huomasit! Pääsinpä samoin tien korjaamaan! Ja kumpparit on kuvattu soutuveneessä nyt viikonloppuna mökillä, sattui välillä paistamaankin!
VastaaPoistaMinä olen jo tämän perusteella vakuuttunut Ishiguron taitavuudesta kirjailijana. Ajattelin itselleni seuraavaksi luettavaksi häneltä juuri tuota Yösoittoja kun ainakin sinä ja Erja siitä olette muistaakseni bloganneet kiinnostavasti.
Monet bloggarit ovat kirjoittaneet todella houkuttelevasti tästä ja muista Ishiguron kirjoista, kiitos kauniista tekstistäsi, Linnea! Minulla on hyllyssäni Pitkän päivän ilta; ensin se ja sitten ehkä tämä...
VastaaPoistaMulla on Ole luonani aina jo odottamassa hyllyssä. Ehkä luen sen seuraavaksi (siis kunhan saan luettua varsin paksun Watersin kirjan Vieras kartanossa). Luin Yösoittoja jokin aika sitten ja vallan ihastuin Ishiguroon.
VastaaPoistaTämä on niin ihana kirja ja olen tyytyväinen aina, kun joku muukin on löytänyt tämän ja pitänyt. :-)
VastaaPoistaMuistan, että tämä kirja jäi pitkäksi aikaa mieleen pyörimään. Ei niinkään ne yllättävimmät jutut juonenkäänteissä, vaan se, miten tarkkanäköisesti kuvattiin ihmissuhteita.
VastaaPoistaMaria: Kiitos ja ole hyvä! Minä jään siis kuikuilemaan arviotasi Pitkän päivän illasta, toivottavasti luet aikanasi myös tämän.
VastaaPoistaAnna Elina: Lue lue! Minä vielä mietiskelen lukisinko tuon Watersin vai jonkun muun kun sitä on niin suositeltu. Ishiguro on kyllä taitava.
Absolutely white: Ihana kirja, todella, vähäeleisen monenlainen.
Erja: Juuri tuo! Tässä oli todella hienoa ihmissuhdekuvausta kuten sanoit, välillä jäi jopa se "pääjuoni" jonnekin taka-alalle kummittelemaan kaiken vuorovaikutuksen alle.
Sinulla on selvästi ollut hyvä juhannuksen kirjaheila. Minä aion tämän viikon loppupuolen matkalla lukea elämäni ensimmäisen Ishiguroni. Se ei ole tämä, mutta odotan kirjalta paljon. Ja tämänkin haluan lukea.
VastaaPoistaIhanaa maanantaita!
Oho, en edes huomannut juhannuksen jälkeistä kommenttiasi täällä Katja! Ihanaa että pidit myös omasta ensimmisestä Ishigurostasi. :)
VastaaPoista