Äiti kumarsi painamaan otsansa omaani vasten. Hän sai puristettua huulilleen hymyn, mutta hänen katseensa oli kiivas. "Kaikki muuttuu vielä hyväksi. Sinä ja minä, emo ja poikanen." Me kaksi olemme perhe.
11-vuotias Kimberly, a-Kim, muuttaa äitinsä kanssa Hong Kongista New Yorkiin paremman tulevaisuuden toivossa. Vastassa on Paula-täti, joka on mennyt aikoinaan amerikankiinalaisen miehen kanssa naimisiin ja on nyt osavastuussa vaatetehtaan hoidosta. Paula lupaa auttaa siskoaan ja hankkii kaksikolle sekä asunnon että äidille työn tehtaassa.
Amerikkalaista unelmaa ei kuitenkaan näy saati kuulu. Asunto on vetoinen ja torakoita vilisevä luukku, ja työ tehtaassa on raskasta varsinkin kun osa palkasta menee velkojen maksuun Paula-tädille. Kaikki saadut varat lasketaan hameissa, ja ostoksia säädellään tarkkaan. Lelujen hankintaa ei voi toivoakaan, sillä yksi sellainen voisi maksaa jopa 2000 hametta.
Englannin kielikään ei oikein suju; Kimberly osaa kieltä vain vähän ja äiti tuskin sitäkään. Ainoana toivonkipinänä on Kimberlyn koulumenestys, joka voisi taata heille paremman tulevaisuuden. Ja senhän voi paljastaa, koska se kirjassakin kerrotaan heti ensimmäisellä sivulla, että menestyyhän Kimberly siitä huolimatta että englannin kielen opettelu sujuu hitaasti ja lähes kaikki vapaa-aika kuluu työskennellessä äidin apuna tehtaassa.
Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää kurjuutta; jäljellä on vielä äidin viulu, jota hän ehtii soittaa sunnuntaisin, kahden naisen kuolematon tahto, tehtaassa työskentelevä näppärä Matt ja koulusta löytynyt ystävä, valkoinen Annette joka ottaa Kimberlyn siipiensä suojaan.
Minä otin tilan, jota äiti ei pystynyt täyttämään ulkomaalaisuutensa vuoksi. Hän ei ollut oppinut enempää englantia, joten Chinatownin ulkopuolella minä hoidin kaikki puhumista ja kirjoittamista vaativat tehtävät.
Kimberlyn ja hänen äitinsä kamppailua uudessa maassa on välillä raastavaa lukea. Kielimuuri ja pientenkin arkiasioiden hoitaminen on vaikeaa. Olin ilahtunut kirjan tavasta käsitellä ymmärrysongelmaa; Kimberly osaa kyllä tavalliset sanat, mutta hänen korvissaan pistokoe muuttuu pistoolikokeeksi ja täysimääräinen täysimärkäiseksi. Toisinaan erot sanoissa ovat niin mitättömiä, että niitä voisi luulla oikolukuvirheiksi ja se kuvastaa mielestäni hyvin sitä, miten samankuuloiset sanat voivat kieltä osaamattomalla puuroutua ja mennä sekaisin. Kirjan englanninkielinen nimi Girl in Translation on tähän viitaten äärimmäisen osuva.
Hienoa oli myös kiinalaisten sanontojen vilinä dialogeissa, ja onneksi ne oli aina myös selitetty. Enpä olisi tiennyt, että silmien punastuminen tarkoittaa kateutta tai että bambunverso tarkoittaa vieraassa maassa kasvanutta kiinalaislasta. Lähes tuntemattomaan kulttuuriin tehty sukellus oli tehty miellyttäväksi, ja minäkin rauhoituin Kimberlyn ja hänen äitinsä buddhalaisrituaalien keskellä.
Minä myös kipuilin Kimberlyn kanssa, sillä lähtökohtiemme luonnollisista eroista tietyt tunteet ovat samoja. Koulussa pärjäämisen paine ja hyväksytyksi tulemisen kaipuu ovat tuttuja tunnetiloja varmasti muillekin, ja se auttoi eläytymään Kimberlyn osaan.
Hieman mielestäni höttöistä loppua lukuun ottamatta Käännöksiä on hieno ja eheä esikoinen. Vaikka välillä tuntuu, kuin katsoisi Hollywood-valmisteista elokuvaa, voi sen antaa Kwokille anteeksi, sillä aiheiden käsittely ja todellisentuntuiset tunteet ja dialogi kuljettavat tarinaa hyvin eteenpäin.
Tästä ovat kirjoittaneet lisäkseni myös ainakin Hanna, Katja ja Susa.
Hmm... Toisaalta tämä kiehtoo kovasti (esim. sen vuoksi mitä kirjoitit ymmärtämisongelmasta ja kielen "käännöksistä") toisaalta jotenkin vierastan tätä jostain syystä (liittyen ehkä tuohon mitä kirjoitat viimeisessä kappaleessa hollywoodimaisuusesta).
VastaaPoistaMaria, kyllä minä kaikesta huolimatta voin suositella tätä kirjaa. Kwok kirjoittaa hyvin ja ihan vain kiinalaiseen kulttuuriin tutustuminen ja nuo kielimuurionglemat tekivät tästä kannattavan lukukokemuksen. Ainakin minulle. Jos nyt vertaus sallitaan niin tästä tuli tietyllä tavalla vähän samanlainen olo kuin viimeisen Harry Potter-kirjan lukemisesta; kirja oli hyvä ja täytti tarkoituksensa oivasti vaikka lopussa olisikin ollut ehkä toivomisen varaa. :)
VastaaPoistaTunnut olevan kirjan suhteen aika lailla samoilla linjoilla kuin minäkin. A-Kimin tarina on kiehtova ja hurjaa kyllä osin tosi. Kwok kirjoittaa hyvin. Silti kirjan tyyli oli minun makuuni aavistuksen liian helppo, mutta kelvollinen romaani tämä kyllä on. :)
VastaaPoistaMinä otan tämän aavistuksen liian helpon ensi viikolla lukuun. Luulen, että tarina ja helppouskin viehättävät minua lomalla. :)
VastaaPoistaMinua kiinnostaa myös Kwokin tuleva kirja, koska on kiinnostava nähdä, että miten hän tyylillisesti kehittyy. Vielä enemmän kiinnostaa kolmas kirja, koska sitten olettaisin hänen käyneen elämäntarinansa jo kahdessa ensimmäisessä läpi ja hän joutuu hyppäämään vähän tuntemattomammille merille.
VastaaPoistaMukava, että luit tämän. :)
Minulla tämä odottaa vielä, ja juttusi sai innostumaan tarttumaan tähän pian. Kiinnostavaa nähdä, miten tämä vertautuu Hong Yingin Hyvien kukkien lapsiin. Sekä aihe että tyyli ovat varmaan erilaiset, mutta luulisi joitain yhtäläisyyksiäkin olevan.
VastaaPoistaSamaa tuumin kuin Hanna, että kyllä tuo Käännöksiä herätti jo kiinnostuksen Kwokin seuraavaan kirjaan!
VastaaPoistaKatja, totta, olihan tämä todellinen kesäromaani mutta ei lainkaan hassumpi sellainen. :)
VastaaPoistaJenni, tämä on varmaan oiva lomakirja! Ja A-Kimin tarina on kuitenkin niin kiinnostava että minä ainakin pysyin tyytyväisenä kirjan parissa.
Hanna ja Susa, ehdottomasti odotan seuraavia opuksia minäkin! Kwokin tyyli on hyvä ja erittäin kehityskelpoinen.
Erja, kiva kuulla sitten sinun mielipiteesi tästä!