Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Nähtyäni Järjellä ja tunteella-blogissa tämän tekstin, tiesin, että minun on aika tarttua Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytäviin (Atena, 2010). Yhtään arviota en ollut kirjasta vielä lukenut. Sattumoisin kirja oli lähikirjastossani hyllyssä, joten juoksin samantien hakemaan sen ja otin matkalukemiseksi viikonlopun Nilsiän reissulle.

Enpä tiennyt perjantaina kirjan avatessani minne jouduin. Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että tämä kirja sai minut tuntemaan itseni röyhkeän tungettelevaksi ja suunnattoman murheelliseksi. Samalla se sai minut rakastumaan suinpäin, tulisesti.

He huomasivat nopeasti, että salakäytävät vaikuttavat ajatteluun ja erityisesti muistiin. Sisällä asiat vääristyvät ja tuntuvat toisenlaisilta kuin maan päällä. Aikakin kulkee omalla tavallaan: välillä se hidastuu, välillä kiihtyy ja joskus pysähtyy kokonaan. Jälkeenpäin he muistavat eri asioita tai samoja asioita, mutta eri tavalla. Joitakin asioita he eivät muista lainkaan. Usein he ovat maan päälle noustuaan huomanneet kaiken salakäytävissä tapahtuneen jääneen hämärän peittoon ja jäljelle on jäänyt vain hölmistynyt olo, jonka salakäytävät ihmiselle aiheuttavat. 

Kustantaja Olli Suomisella tuntuisi olevan elämä mallillaan. Keski-ikäisellä Suomisella on omakotitalo, opettajavaimo Aino ja Lauri-poika sekä Kirjatornin kustantamo, joka sekin menestyy varsin hyvin. Elämään tuo jännitystä lähinnä viikottainen elokuvakerho sekä mystisesti katoilevat sateenvarjot.

Sitten Olli saa vaimoltaan hääpäivälahjaksi Kerttu Karan kirjoittaman Elokuvallisen elämänoppaan ja kaikki kääntyy ympäri. Facebookin kautta Ollille taas tutuksi tuleva Kerttu paljastuu kadonneeksi nuoruudenrakkaudeksi ja hän haluaa, että Kirjatorni kustantaa hänen seuraavan kirjansa, Maagisen kaupunkioppaan Jyväskylästä. Mikään ei luonnollisesti ole enää ennallaan, ja tästä lukija pääsee mukaan elämää suurempaan, tai ehkä juuri yhden täyden elämän kokoiseen tarinaan.

Harjukaupungin salakäytävät aivan kuhisee mystisiä merkityksellisyys- eli M-hiukkasia. Niitä on ympärillämme, jos ne vain huomaa. Ja niillä voi täyttää omaa elämäänsä, jos hallitsee sen taidon. Todellisuuden raja hämärtyy ja värit piirtyvät yhtäkkiä selkeämmin. Tässä ja nyt on vain päärynämekkoinen tyttö, katoilevat sateenvarjot, luotaantyöntävät ja pelottavat salakäytävät ja menneisyyden haamut. Mukaan heitetään vielä suurta rakkautta, kaipuuta, himoa ja pelkoa.

Kuten kaikki elokuvallinen toiminta, myös suudelman varastaminen vaatii rytmi- ja tilannetajua ja kykyä vaikuttaa tunnelmaan niin että kaikki tilanteen osatekijät osoittavat tienviittojen lailla kohti suudelmaa. Lienee sanomattakin selvää, että maagisten paikkojen M-hiukkassäteily edesauttaa uhkayrityksen onnistumista kaikissa tapauksissa vähentämällä osapuolten hidasta jatkumohakuisuutta.
Kerttu Kara: Elokuvallinen elämänopas


Yksi syy, miksi rakastin Harjukaupungin salakäytäviä niin paljon on se, että Jääskeläisen kirjoitustyyli toi mieleeni tähänastisen elämäni suurimman kirjailijarakkauden, Jonathan Carrollin. Molempien hienovaraisessa ja silti suorasukaisessa kielessä on jotain taianomaista. Kumpikin kirjailija on myös saanut minut suuttumaan, rakastumaan, suremaan ja jäämään täysin tarinan lumoihin.

Jääskeläinen on myös järjestänyt lukijoille aikamoisen yllätyksen. Hämmentävän, ehkä jopa poikkeuksellisen. Jääköön se kunkin itse löydettäväksi.

Huomaan, että minun on vaikea kirjoittaa tästä. Salakäytävät jäivät elämään omaa elämäänsä minun sisääni, eivätkä tahdo tulla ulos. Jääkööt siis sinne asumaan, päärynöineen kaikkineen. Harjukaupungin salakäytävät on ehdottomasti tämän vuoden tärkeimpiä lukukokemuksia minulle. Siispä lisää Jääskeläistä, kiitos. Lumikko ja yhdeksän muuta minulla on jo lukemattomana kirjahyllyssä.