En voinut lopettaa, koska olin nyt aloittanut oman tarinani ja se tahtoi tulla kerrotuksi loppuun. Ei ihminen pysty valitsemaan, milloin aloittaa tai lopettaa. Meidän tarinamme kertovat itse itsensä.
Kirjan etukansiliepeessä todetaan, että kirjan juonesta ei haluta mainita paljoakaan. Se sopii tälle kirjalle, ja niinpä minäkin pysyn samoissa suuntaviivoissa. Little Been tarina on kertomus nigerialaisesta tytöstä, Little Beestä, ja englantilaisesta Sarah O'Rourkesta, joiden elämät joutuivat törmäyskurssille yhden sattuman aiheuttaman kohtaamisen johdosta. Kaksi vuotta myöhemmin molemmat naiset ovat jälleen samassa maassa, ja aikaisempi kohtaaminen elää edelleen omaa elämäänsä molempien mielissä.
Little Been tarina on hyvin tunnepitoinen kirja. Siihen kiteytyy paljon asioita, jotka ovat nykymaailmassa pinnalla; kuinka paljon meidän tulee välittää muiden elämästä, mikä on meidän vastuumme, miksi näitä asioita tapahtuu ja kuka niistä on vastuussa? Cleave käsittelee näitä asioita taitavalla sanankäytöllä ja tarina liikkuu jouhevasti eteenpäin näkökulmaa vaihtelemalla; välillä äänessä on Little Bee, välillä Sarah.
Juuri nämä vahvat tunnetilat osoittautuivat hienoudestaan huolimatta minun ongelmakseni. Tuntuu, että viime aikoina lukemissani kirjoissa on ollut niin paljon puhtaita tunteita, että pääni on konsentroitunut niillä. Sinne ei mahdu enää mitään. Siksi minulla kesti varmaan noin kolmasosa kirjasta, ennen kuin pääsin siihen todella sisään.
Silti teksti on hyvin kirjoitettua, ja minä nautin sen lukemisesta. Cleave kuljettaa lukijansa välillä kuumaan Afrikkaan, missä hiekka on punaista ja kaikki tuoksuu kuivalta, toisinaan Lontoon laitamille jossa on vähän metallinen yleistunnelma mutta tuoksu on silti vihreä. Suurten teemojen välistä löytyy myös kauniita pieniä asioita; miten käsitellä pientä Batmania, miltä tuntuu pukeutua mekkoon jossa on kaunis kaulus, miltä tuntuu herätä aaltojen ääniin.
Erikoismaininnan ansaitsee myös kirjan todella upea ja tyyliin sopiva kansi, jonka on kynäillyt Sanna-Reeta Meilahti. Kävin vähän googlailemassa ja huomasin, että taiteilijan käsialaa ovat mm. myös upea Iida Rauman Katoamisten kirjan sekä Turkka Hautalan Paluun kannet. Minä arvostan ja pidän.
Vaikka Cleaven tyyli hurmasi minut ja kirja oli vahva ja vaikuttava, jäi se minulle silti vähän etäiseksi. Aihe on ajankohtainen ja kiinnostava. Henkilöt ovat pääosin mielenkiintoisia. Tarina jäi mietityttämään. Ja kaikesta tästä huolimatta Little Been tarina oli minulle "vain" hyvä lukuromaani. Cleave jäi silti kiinnostamaan kirjailijana, joten lukenen jossain vaiheessa hänen aikaisemman romaaninsa Incendiaryn.
Little Beehen ovat tutustuneet ainakin myös Juuri tällaista/Ilse, Järjellä ja tunteella/Susa, K-blogi/Jenni, Lumiomena/Katja, Booking it some more, Mari A., Zephyr ja Kirjavan kammarin Karoliina, joka lupasi lainata minulle hänen rakasta herra Cleaveaan, jos minä lupaan lainata hänelle herra Carrollia-
sivumäärä: 369
suomentanut: Irmeli Ruuska
kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Luettu osana Totally British: Modern Men Writers-haastetta.
Mä myös http://marinkirjablogi.blogspot.com/2011/06/chris-cleave-little-been-tarina.html
VastaaPoistaPidin kirjassa siitä, että siinä ei jumituttu mihinkään etukäteisasetelmaan, vaan vietiin keskustelua eteenpäin. Mitä jos maahan tuleva ihminen ei olekaan nöyrä, vaan myöskin itsekäs... siis inhimillinen ja samanlainen kuin me.
Tuo on muuten tuttu juttu, että jos lukee lähekkäin monta kirjaa, jossa voimakkaita tunteita, jotenkin hetkellisesti tulee sellainen "ähky" niihinkin.
VastaaPoistaOlipas mielenkiintoinen tieto tuo, että tällä ja Iida Rauman kirjojen kansilla on sama kuvittaja!! Molemmat kannet ovatkin upeita.
Minä luin Little Been viime kuussa ja vieläkin välillä tuntuu harteilla kirjan herättämien ajatusten ja tunteiden paino.
VastaaPoistaMaija / Kirjojen keskellä
Minä olen aika ähkyssä tästä kirjasta, kun olen lukenut siitä niin monta arviota, mutta pakko oli vielä kurkata sinun kirjoituksesi :). Minulla on tästä kirjasta hassu tunne, että tämä on hyvä, mutta ei minun kirjani. Tuo Marin kommentti on kiinnostava, herättää uteliaisuuden.
VastaaPoistaOletpa tehnyt mainion huomion kannen kuvittajasta. Turkka Hautalan Paluussa on omasta mielestäni nimittäin myös kaunis, puoleensavetävä kansi. Siinä ja myös tässä Little Beessä on lisäksi lumoavat värit! Täytyypä itsekin muistaa jatkossa googlata kannen tekijän nimi, ja katsoa, mitä muita kuvituksia tekijä on laatinut. Yleensä, kun tulee googlattua vain itse kirjailija.
VastaaPoistaTämän siitä saa, kun lainaa rakastaan: lainaaja ei osaakaan arvostaa häntä! ;D No ei, saat vielä lainata Incendiaryn verran. Se ehkä olisi enemmän sinun romaanisi, meillä on nimittäin usein vähän eriävä kirjamaku (vaikka pidin tosi paljon myös Incendiarysta!). Eikä se ole huono asia. Tai hyväkään, se vain on. Ja luen siltikin aina blogiasi, koska olet niin ihana. <3
VastaaPoistaTämän kirjan lukeminen on kyllä suunnitelmissa - paljon on kuulunut rummutusta ja se herättää aina kiinnostuksen ;) Itselläni ei ole (onneksi) tunneähkyä päällä (joskin ymmärrän hyvin, mistä puhut), joten tämä lienee hyvää luettavaa minulle!
VastaaPoistaNiin ja terveiset melko tuoreelta lukijalta :)
Mari A, lisäilenpä linkkisi. Kirjassa oli kyllä todella mielenkiintoisia ajatuksia ja Cleave kirjoittaa hyvin, sitä en kiellä.
VastaaPoistaSusa, kiitos sympatiasta. Onneksi nyt on aivan erityyppinen kirja kesken. Vähän harmittaa, että en nyt pässyt tähän niin syvälle.
Maija, se on kyllä totta että tämä varmasti jää ajatuksiin. Vaikka en kirjaa tässä niin ylistänyt niin kyllä se on mielessä pyörinyt.
Maria, vähän sama juttu. Mietin että olisi pitänyt ehkä odottaa tämän lukemista vielä mutta.. Eli suosittelen nyt sitten sinulle että jos sinulla ei ole tätä lainassa vielä eräpäivät paukkuen niin älä lue vielä. ;)
Kaisa, minä itse asiassa googlasin tätä siksi että mietin onko tekijä sama kuin Luonnonlapsi Calpurnia Tatessa jossa on vähän samantyylinen kansi. No, ei ollut, mutta sitten löytyivät nuo muut osumat.
Karoliina, minua niin harmittaa kun nyt totesin tällä tavalla sinun Cleavestasi! Toisaalta, nyt en ainakaan yritä omia häntä ;) Mutta aion ehdottomasti testata vielä tuota Incendiarya sillä kuten sanoin pidän kaikesta huolimatta Cleaven tyylistä todella paljon. Ja kiva ettet nyt sitten poistunut lukijoista kuitenkaan! :D
Suketus, voi kiitos ja tervetuloa! "Tunneähkyttömään" rakoon ehdottomasti sillä tässä on potentiaalia päästä todella syviin tunnevesiin, hyvällä tavalla. Minäkin herkistelin pitkin matkaa ihan tosissani vaikka se kirottu ähky naputtelikin takaraivossa. :)
Samaa ihailen kuin monet muutkin: teitpä tosiaan hienon huomion kansista. Iida Rauman kirjan kansi on varmaankin koko vuoden kaunein kirjan kansi, mutta upeita ovat juuri Paluun ja Little Been tarinakin kannet.
VastaaPoistaMinä pidin kovasti Little Been tarinasta, vaikka jotain vaikeasti määriteltävää jäin siltä kaipaamaan. Kiva, että linkitit. :)
Onpa jännä kuulla, että sama taiteilija on kaikkien noiden hienojen kansien takana! Little Been tarinassa ja Katoamisten kirjassa oli minusta molemmissa kullekin romaanille täydellisesti sopiva kansi.
VastaaPoistaMinäkin olen kirjoittanut tästä täällä. :)
Katja, ihan vähän täällä ylpistelen että sainpahan jotain uutta tätä kirjaa koskevaan keskusteluun :D Ja edelleen, kyllä minäkin tästä pidin mutta jäipä kuitenkin sellaiseksi perushyväksi lukukokemukseksi. Ja my pleasure. :)
VastaaPoistaZephyr, itsekin olin aika ihmeissäni! Tästä kansitaiteilijasta kuultaneen vielä. Ja lisäänpä sinunkin tekstisi!
Minäkin ihailen hyvää kirjoitustasi ja mielenkiintoista kansihavaintoa. Ja sanon kuten Katja, että nyt kun omasta lukukokemuksestani on jo tovi, niin jotain minäkin jäin tuosta kirjasta kaipaamaan, vaikka kirja todella hyvä ja luettava olikin.
VastaaPoistaKaunis kiitos sinulle, Jenni! Beessä oli minulle jotain josta en ihan saanut otetta mutta hyvä se oli yhtä kaikki. Minä nyt odottelen, että milloin ehtisin lukea Incendiaryn sillä Katariina arveli että se voisi olla enemmän minun..
VastaaPoista