Jonathan Carroll: The Ghost in Love

Heinäkuisella retkellä Akateemisessa kirjakaupassa minä näin pokkarihyllyssä hänet, Jonathan Carrollin uusimman, The Ghost in Love (2008, Tor). Soitin miehelle: saanko minä ostaa tämän. Sain luvan. (minulta muuten puuttuu enää vain yksi Carrollin kirja, tosin se maksaa yli 100 puntaa, mutta ehkä jonain päivänä)

Minua vähän jännitti, kuten niin usein lempikirjailijoiden kanssa käy. Mitä jos tämä on vain perushyvä. Sama tunne kuin Kissing the Beehiven kanssa. No. Ei se ollut vain, onneksi.

Almost everyone has come close to actually living dreams like those once or twice in their lives. Maybe it was that perfect date when you were twenty, or one magic afternoon in Istanbul, an hour, a meal, a dance, a walk by a lake in the rain you wouldn't trade for anything. How tempting if it were somehow possible to go back to those experiences and live them forever.


Ben Gouldin oli tarkoitus kuolla eräänä liukkaana talvipäivänä, mutta jostain syystä hän jäi eloon. Edes Angel of Death, Kuoleman enkeli, ei tiedä miksi. Varmaa on vain, että jotain ennennäkemätöntä on tapahtumassa ihmisten parissa.

Koska Ben ei suostunut kuolemaan, on hänen kummituksensakin jäänyt jumiin maan päälle, ja rakastunut toivottomasti Benin tyttöystävään, pitkään kuvaamataidonopettajaan German Landisiin. Ujutetaan sekaan vielä ihastuttava sekarotuinen koira, Pilot, hämmentävän maagisia tapahtumia, donitseja persikanvärisissä laatikoissa ja zouk-musiikkia, ja lopputuloksena on The Ghost in Love.


At birth you're given a very complicated board game but no instructions on how to play it. You must try to work out all the rules yourself. At the same time, you must play the game. Once. If you lose, doom. No, oops, I'm just a beginner, can I try that wrong move again? No, you cannot. No second chances. Figure out the rules now from nothing while simultaneously playing the game of life. How could a person not fail?


Jonathan Carrollin kirjoista on vaikea kertoa tai kirjoittaa niin, että niistä ei paljastaisi liikaa sillä suurin ilo niiden lukemisessa on sen kaiken ihmeellisen löytäminen. Carrollin kirjat ovat minulle pysäyttäviä kokemuksia; ne tarjoavat tavallisesta poikkeavia ajatusketjuja ja irrottavat minut arjesta hetkeksi. Vaikka The Ghost in Lovessa on enkeleitä, haamuja ja verzejä, ei se missään nimessä ole fantasiaa vaan maagista realismia. Ennen kaikkea se on kirja ihmisyydestä ja siitä, mistä jokainen meistä rakentuu ja miten omilla päätöksillämme vaikutamme sekä minuuteemme että elämäämme.

The Ghost in Love sai minut hymyilemään (kuten A Chinese farmer invented the idea of ghosts three thousand years ago ---. God thought it was such a novel and useful idea that He told his angels to make the concept real and allow it to flourish within the system), kaipaamaan, pohtimaan miksi minä olen niin ihastunut mieheni käsiin ja jopa pyyhkimään kyyneliä silmistäni kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun olin laskenut kirjan käsistäni. Tällä kertaa en ollut niin vihainen Carrollille kuin The Glass Soupin lopussa, mutta hieman kiukkuinen kyllä. Annan kuitenkin anteeksi, taas.

Tiedän jääväni kaipaamaan Beniä, Germania ja Pilotia ja toivon, että minullakin on oma verz. The Ghost in Lovea suosittelen alkusyksyn kirpeän viileisiin päiviin luettavaksi sohvalla tai pitemmällä matkalla, siis jos tietää varmasti osaavansa havahtua kirjan maailmasta oikealla pysäkillä. Pasi Ilmari Jääskeläisen ystäville myös.

Vaikka suhtaudunkin herra C:hen hieman mustasukkaisesti, tässä vielä linkkejä blogiarvioihin Carrollin suomennetuista teoksista; Naurujen maa Katjan ja Satun silmin sekäValkoiset omenat Ilsen kokemana.

The Ghost in Loven ensimmäisen kappaleen voi ladata luettavakseen täältä.