Paul Reiser: Parisuhteellisuus

Pohdiskelin, että mitäs lukisin tässä rankkojen kirjojen välimaastossa. Mies tyrkkäsi käteen Paul Reiserin Parisuhteellisuuden (1999, Like; Couplehood 1994). Nimensä mukaisesti opus siis käsittelee elämää silloin, kun olet parisuhteessa. Kirja ei kuitenkaan ole mikään self-help-opas parisuhteen parantamiseen, vaan vääjäämättä läväyttää kasvoillesi juuri ne omituisuudet, joita omassa parisuhteessaan hieman nolostuneena huomaa.

"Minua pitkästyttää. Tehdään jotakin."
"Kuten mitä?"
"Ihan sama. Mitä tahansa. Minusta on uskomatonta, että istumme vain yöpuvuissame. Voi ei - meistä on tullut sellainen pari, joka ei koskaan tee mitään. Milloin se tapahtui? Milloin meistä tuli näin tylsiä?"


Meidän taloudessamme käytiin jokin aika sitten samantyylinen keskustelu. Hups.

Reiser kirjoittaa oivaltavasti ja hauskasti. Tyyli on mielestäni hyvin miesmäinen; en ole varmaan koskaan lukenut tällaista tekstiä naisen kirjoittamana. Toteavaa, huvittunutta, ehkä vähän nolostunuttakin välillä.

Parisuhteellisuutta lukiessani nauroin välillä ääneen. Toisinaan ajattelin: Hei, onpa hassua. Hetkinen. Kuulostaa tutulta. Voi.. ei. Minähän teen itse juuri noin! Tai me. No, joskus itsetarkastelu lienee ihan hyvästä, ja Reiser onneksi antaa omituisille pariskunnille nämä kummallisuudet anteeksi. Asiat todetaan ymmärtävän lempeästi. Kiitos Reiserille siitä.

Välillä pääsi myös nauramaan omalle puoliskolleen, kun huomasi tämän toteuttavan kirjassa kuvailtuja miehisiä maneereja (en kuitenkaan nyt kerro missä kohdissa, keskityn nolaamaan pääosin vain itseäni tässä blogissa).

"Söin kulhollisen maissihiutaleita ja kaksi rasvatonta keksiä."
"Onko se hyvä vai paha?"
"En voi uskoa, että söin niin paljon."
"Mutta keksit olivat rasvattomia."
"Kyllä, mutta söin niitä kaksi."
"No, näytät kuitenkin upealta."
"Olen aivan täynnä."
"Ei sitten syödä mitään tänä iltana."
"Älä tule sanomaan, mitä minä voin syödä."


Parisuhteellisuus on kirja siitä, miten toisella on aina ravintolassa parempaa ruokaa, miten toinen vie aina suurimman osan peitosta (se olen meillä minä), miten toisen äännähdyksiä on toisinaan niin vaikea tulkita ja miten toisille pariskunnille pitää päästä aina välillä sanomaan Niin meillekin kävi ja jatkaa juttua omalla tarinallaan.

Hauskana juttuna muuten se, että Parisuhteellisuus alkaa sivulta 145. Siis niin että ensimmäisen sivun numero on 145. Reiser nimittäin toteaa, että silloin kun hän lukee, hän haluaa olla aivan keskellä kirjaa. Sivuja takanani, sivuja edessäni. Mikäs siinä.

Ja nyt me aloitamme tuon toisen puoliskoni kanssa rituaalin "kotoa lähteminen". Saa nähdä pääsemmeko lausumaan repliikkiä No, minä olen valmis. Olen ollut valmis jo ennen kuin sinä menit yläkertaan hankkiutumaan valmiiksi. Mikset sanonut että olet valmis?


Niin ja minä en kuulemma vielä saa lukea Reiserin toista kirjaa, Lapsekas parisuhde, koska minulle kuulemma tulisi vauvakuume. Jahas.

Eli suosittelen tätä lämpimästi, parisuhteessa oleville ja sitä harkitseville kunhan muistaa antaa itselleen sitten anteeksi kun huomaa ne kaikki omituisuudet joita välttämättä itsestään tunnistaa.