Kerrottakoon tässä vielä, että ennen lukemisen aloittamista ehdin jo aiheuttaa pokkariparalle vesivahingon ja rutata sekä etu- että takakannen. Taipaleemme alkoi siis ryppyisissä merkeissä.
Irti päästäminen on tietenkin pelottavaa meille jotka uskomme, että maailma pyörii vain koska siinä on kahva, josta me sitä henkilökohtaisesti pyöritämme, ja että jos me päästäisimme irti siitä edes hetkeksi, niin no - siihenhän maailma sitten loppuisi.
Lyhyesti sanottuna Eat Pray Love on toimittaja Elizabeth Gilbertin vuoden kestoinen, avioeron jälkeinen matka kohti sisäistä tasapainoa. Vuosi vietetään Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa, jokaisessa maassa neljä kuukautta. Italiassa nautitaan, Intiassa etsitään sitä sisäistä rauhaa ja Indonesiassa pyritään löytämään se kuuluisa tasapaino. Kirjassa on 108 lukua, 36 kullekin maalle, intialaisen rukousnauhan japa malan mukaan, jossa on 108 helmeä.
Gilbert kirjoittaa keskustelevaan ja lempeään sävyyn, tuttavallisesti jopa. Siten, että kirjaa oli todella mukava lukea ja minäkin huomasin viskaavani ennakkoasenteeni romukoppaan lähes samantien. En lainkaan enää ihmettele, miksi tästä kirjasta tuli hitti sillä teksti on helppolukuista mutta ei silti mitään höttöä. Eat Pray Love mainittiin jopa rakkaassa nörtti-tv-sarjassani Big Bang Theoryssa (suom. Rillit huurussa)!
Täytyy myöntää, että aina välillä minä puhisin itsekseni; onko tämä ihminen todella tehnyt nämä kaikki asiat? Näin spontaanisti? Ja sitten tajusin, kuka Gilbertistä tuli mieleeni: oma äitini. Äitini, joka ravaa ihan ilokseen milloin milläkin kurssilla ja innostuu uusista asioista tuosta vain. Viime viikon hän vietti Kreikassa naiseustutkimuksen jumalatarkurssilla, ja palatessaan Suomeen suuntasi suurinpiirtein saman tien lähiruokamessuille Inkooseen. Gilbert tuntui siis minusta itse asiassa pian jo hyvin läheiseltä ihmiseltä, ja välillä tuntui kuin keskustelisin äitini kanssa kirjan lukemisen sijaan.
Oman onnensa toteutumiseen on osallistuttava lakkaamatta. Ja kun on saanut onnesta kiinni, ei pidä jäädä lepäämään laakereillaan, on ponnisteltava tosissaan uidakseen ikuisesti ylös onnen virtaa ja pysyäkseen pinnalla. Jollei sitä tee, päästää sisäsyntyisen onnensa käsistään.
Ja niin nololta kuin se minusta tuntuukin myöntää, minä otin Eat Pray Lovesta oppia. Eilen huomasin harrastavani balilaista meditaatiota Stockmannin Hullujen Päivien jonossa (minä siis inhoan Hulluja Päiviä), olen aloittanut joogan uudestaan ja mietin, pitäisikö minun ihan oikeasti alkaa hoitaa tätä ylenmääräistä stressaamistani meditaatiolla tai vastaavalla. Ehkä.
Eat Pray Love on suloinen kirja. Se on sekä äärimmäisen viihdyttävä matka kolmeen erilaiseen kulttuuriin, kaunis tarina sekä informatiivinen paketti. Veikkaan, että jään ikävöimään ihanaa teksasilaista Rikhardia, omaperäistä Ketut-poppamiestä ja monia muita. Ja toivon, että minuakin voisi kuvailla termillä magra-falsa. Ja aion ihan oikeasti aloittaa sen balilaisen hymymeditoinnin.
En tosin usko katsovani kirjan perusteelta tehtyä elokuvaa, vaikka siinä onkin pääosassa minun rakas Julia Robertsini. Tuntuu vähän siltä, että valkokankaalla tarinasta tulee liian siloiteltu, hömppää (vaikka hömpästä noin yleensä pidänkin). Mutta aion kyllä säästää tämän pahoinpidellyn ja nyt osittain hiirenkorville taitellun pokkarin itselläni. Ehkä minä vielä palaan Italiaan tai Intiaan Elizabethin kanssa.
ps. En suosittelisi tätä lomakirjaksi vaan ihan arkiseksi lukemiseksi. Pysäyttää, rauhoittaa, ilahduttaa. Lomalla voi pysähtyä, rauhoittua ja ilahtua usein muutenkin.
pps. Lahopää täällä hei. Pitipä vielä sanomani, että tästä tuli todella vahva Toscanan auringon alla - fiilis. Hyvällä tavalla.
Ihana tuo vertaus äitiisi;)
VastaaPoistaLuin kirjan viime vuonna ja innostuin katsomaan elokuvankin, joka suoraan sanottuna oli mitäänsanomaton. Ihana Javier Bardeminkin näyttäytyi elokuvassa ihan liian vähän.
Minäkin olen tuominnut tämän kirjan ihan täysin hömppä self help -osastoon, mutta nyt olen lukenut jo muutaman hyvin positiivisen arvion kirjasta. Tässähän alkaa suorastaan houkutella kirjan lukeminen.
VastaaPoistaToisaalta hiukan ärsyttää se, että itsensä löytääkseen pitäisi aina lähteä jonnekin maailman ääriin. Mutta sitten taas toisaalta, kyllähän se käytännössä usein menee niin, että uudessa ympäristössä näkee asiat eri tavalla.
jaana, mitäpä sitä kieltämään, minulla on aika ihana äiti. :) Hyvä kuulla varmistus elokuvan laadulle, veikkaan että kyllä minä tämän katsoisin mutta en usko että fiilis voisi olla sama kuin kirjassa.
VastaaPoistaLiisa, aika samoilla lähtökohdilla syöksyin tähän kirjaan itsekin, ja kannatti.
Totta tosin myös tuo kommenttisi mutta ehkä siinä löytämisessä on kuitenkin aina mukana se jonkinlainen perspektiivinvaihdos ja tässä se nyt oli, taas, matkustus. Tosin tässä ihan pointilla; matka oli kuitenkin osittain työtehtävä ja enpä nyt ihan heti keksisi itsekään syytä miksi EN lähtisi tuollaiselle reissulle. :)
Tiedätkö, Linnea, oli jotenkin tosi vapauttavaa lukea sinun mietteitäsi tästä kirjasta. Olen nimittäin monien muiden tavoin niputtanut Eat Pray Loven jonnekin pilipalihömppäosastolle, vaikka joskus alehuumassa ostin kirjan omaan hyllyyni. Siellä se on ollut avaamattomana, mutta nyt luulen (ei, vaan tiedän!), että odotan sittenkin sopivaa hetkeä ja luen tämän. :)
VastaaPoistaKatja, ihana kuulla. Minäkin olin tosi epäileväinen ja tuo elokuvajuliste kannessa jopa pahensi asiaa. Mutta on se myönnettävä, että minä imauduin tähän ihan täysillä mukaan. Vähän kuin olisi ollut lomalla. :)
VastaaPoistaVai viitataan tähän Rillit huurussa -sarjassa... Viittauksen ja sinun arvostelun takia kirja pitää napata kirjastosta mukaan joku kerta :)
VastaaPoistaMinä olen vähän myöhäisherännäinen tuon Rillit huurussa -sarjan suhteen. Vaihdoin aluksi kanavaa sen nähdessäni mutta sitten kun jäin katsomaan niin se oli menoa :) Onneksi se tulee taas subilta!
Villasukka kirjahyllyssä, viitataan tosiaan. :) Minä en seurannut sitä oikeastaan telkkarista paljon ollenkaan mutta sorruin hankkimaan bokseja sitten amazonista ja se oli menoa. Suosittelen, minun nörttiyttäni se ainakin viihdyttää. Kiva jos sinäkin luet tämän, varsin leppoisa lukukokemus.
VastaaPoistaMinä olin pitkään ihan pihalla siitä, mikä tämä eat&pray&love -juttu oikein on, ja suhtaudun yleensäkin vähän epäluulolla tämäntyyppisiin kirjoihin. Mutta muutama todella fiksu nainen on kehunut kirjaa (ainakin Karoliina ja Downshifter Molly -niminen bloggaaja - ja nyt sinä!) joten kiinnostuin siitä.
VastaaPoistaKirjastossa tuli ensin vastaan "jatko-osa" Tahdonko -kuinka päädyin naimisiin (löytyy blogistani), ja se oli ihan ok, mutta uskon, että EPL on parempi. En vain ole vielä ehtinyt lukemaan, vaikka voitin kirjan kesällä Naakun arvonnassa :).
Kiva lukea mietteitäsi kirjasta! Minä suhtauduin siihen vähän kaksijakoisesti. Jotenkin tuntuu, että ehkä meillä länsimaisilla ihmisillä on asiat nykyään liian hyvin, kun aikaa, rahaa ja voimia riittää moiseen omaannapaantuijottelu-maailmanympärimatkailuun... Mutta silti kirja vei mukanaan, sen tyyli ja tunnelma.
VastaaPoistaVoi että miten kiva kuulla, että tykkäsit tästä! Minullakin oli ennakkoluuloni, ja vielä lukemisen jälkeen jälkiluuloni (?), että uskallanko sanoa, että tykkäsin. No, olen kuitenkin sanonut. Tykkään juurikin Gilbertin tuttavallisesta, jutustelevasta, humoristisesta ja etenkin itseironisesta kirjoitustyylistä. Luin tämän kyllä englanniksi, enkä osaa arvioida käännöksen vastaavia ansioita.
VastaaPoistaJa myönnän, että mieli teki lähteä Italiaan nauttimaan (olen ollut siellä vain kerran, ja silloinkin työmatkalla), Intiaan rauhoittumaan (en ole käynyt, mutta joogaan sekä meditoin jonkin verran ihan kotona) ja Balille fiilistelemään (olen ollut kerran ja tykkäsin, vaikken ole kauhean innostunut Aasiasta maanosana).
Tahdonko?-kirja oli sitten vähän pettymys tämän jälkeen, sillä se on huomattavasti vähemmän omakohtainen (jota toivoin Gilbert-fanina, hih), mutta itsenään kyllä mielenkiintoinen, joskin aika populaari tietokirja avioliittoinstituutiosta.
Ai niin, ja se leffa. Kävin katsomassa sen kirjan lukemisen jälkeen, ja suhtauduin hyvin skeptisesti. Ehkä siksi se ei ollut mielestäni ihan niin paska, kuin olin odottanut. Ei se tietenkään kirjan tasolle yltänyt, mutta ihan kiva leffa se oli. Ilman lukukokemusta siitä ei kyllä varmaan olisi saanut mitään irti.
Ai niin, vielä PS.: Minäkin olen ihastuneena omaksunut itselleni magra falsa -termin, vaikka pelkään, etten ole enää edes sitä (vaan magran vastakohta). Mutta nuorempana ainakin olin (ja käytin termiä "laiha läski")!
VastaaPoistaJa VIELÄ piti sanoa, että minustakin tuo äitijuttu oli niin ihana. <3 On hienoa, kun muillakin on hienoja äitejä. :) Hyvä, äidit!
VastaaPoistaLuru, tottapa tuokin kommentti. Toisaalta, onneksi meillä kaikilla ei koskaan tule olemaan tuollaiseen tilaisuutta joten eiköhän täällä ruodussa pysytä. Minulle tämä matka riitti ihan näinkin (vaikka sinne Italiaan voisin kyllä mennä).
VastaaPoistaKaroliina, ihana pitkä kommentti, kiitos! Ah, Italia kelpaisi kyllä. Odottelen että ihana äitini päätyy ostamaan sen toscanalaisen huvilan ja menen sinne sitten kesäisin.. ;)
Minä taidan jättää tuon Tahdonko?-kirjan suosiolla ainakin näillä näkymin väliin.
Ai niin ja mielestäni suomennos oli onnistunut. Toki siinä oli muutamia kömpelyyksiä ja välillä tyydyttiin käyttämään englanninkielisiä ilmauksia, mutta ainakin pysyi selkeänä eikä tarvinnut miettiä että mikäs sanonta tämä tällainen on..
Sanotaan nyt vielä kerran että hyvä äidit ja ihanaa sunnuntaita!
Minun on pitänyt lukea tämä jo iät ja ajat, mutta jotenkin en ole uskaltanut koska pelkään kirjan aiheuttavan totaalisen sietämättömän matkakuumeen, sellaisen että pitäisi päästä reissuun heti ja välittömästi! :D Ja Italiaakin tässä olisi, oih. Rakastan sitä(kin) maata... <3
VastaaPoistaHuomaan tässä myös sinun lukevan kirjaa, jonka olen ajatellut olevan minun tämän vuoden joulukirjani (sanopas Linnea nyt kirjaa lukeneena, sopiiko Kafka jouluna luettavaksi?).
Ja yksi juttu vielä: blogissani on sinulle jotakin... ;)
Sara, minulle tästä tuli myös sellainen olo että on hyvä olla siellä missä on. Hinku, pieni sellainen, minulle taisi tulla vain Italiaan.
VastaaPoistaKafka-kysymykseen toivottavasti saat vastausta kun höpöttelen tuosta illalla enemmän.
Ja: kiitos! :)
Blogissani on sinulle tunnustus :).
VastaaPoistaÄh. Sain tämän epäluuloiselta lahjanantajalta taannoin lahjaksi ja olen jättänyt epäluuloissani tämän toistaiseksi lukemtta. Nyt olen kuullut jo niin paljon kehuja, että kai ne luulot on pistettävä jossain vaiheessa syrjään ja katsottava, miltä tämä minusta tuntuu! Kiitos esittelystä. :)
VastaaPoistaMaria, kävinkin jo kiittämässä mutta kiitetään vielä tässäkin <3
VastaaPoistaJenni, tähän kirjaan selvästi liittyy paljon ennakkoluuloja ja epäilyä. Omaan paikkaansa ja aikaansa tämä oli kuitenkin minulle äärimmäisen rentouttava kokemus. Olepa hyvä. :>
Mistäs tuon kirjan saa ostaa omaksi? Kirjastosta ei ole löytynyt. Mieluiten ei nettikauppoja, mutta paremman puuttessa voin vilkaista niitäkin!
VastaaPoistaHei Anonyymi! Kyllä tätä ainakin Suomalaisen kirjakaupan nettihaulla löytyy, luulisi että olisi liikkeissäkin vielä ainakin pokkarina. :)
VastaaPoista