Tuntuu siltä, että suurinpiirtein jokaisessa blogissa jota luen, on Rasi-Koskisen Katariina jo luettu. Kirjan tekee ongelmalliseksi arvioitavaksi se, että siitä ei oikein voi sanoa mitään paljastamatta siitä jotain, jonka ehkä haluaisi jättää lukijalle löydettäväksi.
Ajattelin nyt sitten tässä Sinisen linnan Marian kannustamana avata ihan oman juonikeskustelun tälle hienolle esikoisteokselle, kuten Susa teki Sarah Watersin Vieras kartanossa - teokselle. Kommenttiosuus tullee siis sisältämään juonipaljastuksia, joten jos et ole Katariinaa lukenut, pysyttele sieltä poissa.
Minua ainakin kiinnostaisi, miten muut ovat Katariinaa tulkinneet; pohdin jo arviossani että tämä voisi olla todella hedelmällinen lukupiirikirja. Ja tokihan voi myös avautua, että mikä ärsytti jos joku ärsytti tai mikä kirjassa oli erityisen hienoa. Pitemmittä puheitta toivon, että mahdollisimman moni tulisi tänne keskustelemaan.
Kommentoin nyt itsekin tänne kommenttiosioon, ettei kukaan nyt vahingossa spoilaantuisi tästä.
VastaaPoistaMinua ainakin jäi mietityttämään kirjan ensimmäinen jakso, että oliko se nyt unta vai mitä kun oltiin siinä paljon puhutussa neljännessä talossa. Tämä jakso jäi minulle ehkä vieraimmaksi.
Morren arvostelu sai minut miettimään, että mihin se Margareetta oikein katosi kirjan loppupuolella. Oliko häntä ollenkaan? Lopun kirjeiden perusteella joo mutta..
Ja kuoliko Katariina? Menikö neljänteen taloon?
Lisäksi minua vähän hämmensi Jarekin autonpihistysepisodi. Vaihdetaanko autoihin yleensä lukkoja? Mikä on todennäköisyys, että parkkipaikalta löytyisi joku niistä autoista? Symbolisesti tietty aika kiva ratkaisu.
Lähdetään näillä, toivottavasti joku muukin innostuisi. :)
Ihanaa kun pistit pystyyn ketjun tästä!! Palaan myöhemmin!
VastaaPoistaEnsimmäinen jakso tuntui aluksi hämärälle, mutta pidin siitä, että heti lukijana jouduin yhdistelemään palasia ja mitään varmaa ei tarjottu ratkaisuksi.
VastaaPoistaItse mietin niin, että Margareetta joko kaipasi sisartaan niin paljon, että hän leikki mielikuvitusleikkejä tai hän muisteli mennyttä.
Miten sie itse sen ajattelit?
Hanna, minä jäin lähinnä jumiin siihen että oltiinkohan siinä ensimmäisessä jaksossa Margareetan vai Katariinan päässä, vaikka kertoja olikin Katariina. Mietin, että kumman pään sisässä tämä nyt tapahtuu oikeasti. Jännä ja kiinnostava se ensimmäinen jakso kyllä oli, en minä sitä sano. Hämmentävä vain.
VastaaPoistaMutta niin. Mietin, että jos se on Katariinan kertomaa, siis oikeasti, niin voisiko se tavallaan olla jotain, mitä Katariina uneksii sairaalassa.
En edes tajunnut, että se voisikin olla Katariinan unta. :O
VastaaPoistaMielenkiintoista!
Minusta ensimmäisen luvun Katariina II oli mielikuvitusta - Margareetan ikävän synnyttämä kuvitelma. Luvun lopussa Katariina II katoaa odottamaan, että joku toinen lapsi tarvitsee mielikuvitusystävää.
VastaaPoistaMinä ihmettelin kirjan alussa, miten 18-vuotias tyttö leikkii 13-vuotiaan kanssa. Ajattelin ensin että Katariina on jotenkin jäänyt kehityksessä jälkeen, hän kun ei myöskään muistanut asioita, ja jätti poikaystävänsä lapsellisella kirjeellä. Mutta jos koko Katariina II oli vain Margareetan kuvitelmaa, olikin ihan loogista, että 18-vuotias käyttäytyy kuin lapsi.
Samaa tuumin kuin Liisa, että siinä alussa Katariina oli vain Margareetan mielikuvituksessa.
VastaaPoistaMiekin mietin näin aluksi. Missä vaiheessa ymmärsitte henkilöiden suhteen toisiinsa? Että pieni poika on Katariinan poika jne.
VastaaPoistaTuota minä en oikein miettinytkään. Jännä näkökulma Rasi-Koskiselta ottaa sitten Katariina siihen kertojaksi, tavallaan. Mutta pointtinsa tuossakin. Hurjat kuvitelmat Margareetalla.
VastaaPoistaMinä aloin heti siinä Jarekin tarinan alussa miettiä, että noinhan sen on oltava, että Katariina se siellä äitinä.
Mie pallottelin koko ajan sillä, että kumpi on tämä menneisyyden miesystävä.
VastaaPoista