Lavalta: Les Misérables (Åbo Svenska Teater)

Kuva: Nana Simelius / Åbo Svenska Teatern

Tämän syksyn odotettu syntymäpäiväteatterireissu koitti eilen. Les Misérables sai uuden esityskauden Åbo Svenska Teaterniin ja sinne oli päästävä. Les Misérables on nimittäin yksi suuri syy siihen, että olen hulluna musikaaleihin; täyttäessäni kaksitoista äitini vei minut katsomaan Les Misiä Helsingin Kaupunginteatteriin, ja se oli menoa se. Rakkaus musikaaleihin ja Ranskaan syttyi.

Les Misérables perustuu Victor Hugon kirjaan Kurjat. Les Mis sijoittuu Ranskaan vuosina 1815-1832 kulminoituen opiskelijoiden vallankumousyritykseen. Musikaalin päähenkilö on Jean Valjean, entinen vanki, joka yrittää parantaa elämänsä saatuaan ystävälliseltä piispalta armahduksen.

Uuden mahdollisuuden saanut Valjean päätyy nuoren tytön, Cosetten, huoltajaksi jouduttuaan velkaan hänen äidilleen Fantinelle. Tarinaan liittyvät myöhemmin kirkasotsainen opiskelija Marius ja Cosetten entinen kasvattisisko Eponine. Unohtaa ei tule myöskään unohtaa poliisitarkastaja Javertia, joka on ottanut elämäntehtäväkseen saattaa Jean Valjean oikeuden eteen rikoksistaan.

Ylitse kaiken muun Les Mis on kuitenkin rakkaustarina. Tarina rakkaudesta elämään, vapauteen ja oikeuteen. Tarina täyttymättömistä toiveista ja unelmista.

Tarinan kiinnostavimmat hahmot ovat mielestäni Javert ja Valjean, ja heidän keskinäinen suhteensa. Molemmilla hahmoilla on järkkymätön oikeudentaju ja usko siihen, että he ovat Jumalan asialla; yhteistä tietä ei kuitenkaan löydy. Tästä aiheesta meillä oli pitkä keskustelu kotimatkalla.

Myös Eponine vanhempineen tuovat tarinaan oman sävynsä. Eponine on hahmo, joka rakastaa muttei koskaan saa elämässään sitä mitä halusi. Thenardiérit, eli Eponinen vanhemmat, sen sijaan ovat todellisia pahiksia mutta kuten tosielämässä he eivät koskaan saa teoistaan rangaistusta. Jotkut vain pysyvät pinnalla, oli tilanne mikä tahansa.

Opiskelijoiden vallankumous, johon Les Mis kulminoituu on myös aikamoinen soppa. Kyseessä ei siis ole Ranskan vallankumous (1798-1799) vaan opiskelijoiden päivän kestänyt vallankumousyritys vuonna 1832, jossa kapinoitiin köyhien ja huono-osaisten kurjuutta vastaan. Vaikka itse vallankumouksesta ei oikein mitään tullutkaan, on itse kohtaus todella vaikuttava osa musikaalia.

Åbo Svenska Teaternin musikaalitoteutus oli kaunis. Kaikki laulajat hoitivat roolinsa upeasti ja lavastus oli hieno. Erityistä kiitosta Alexander Lyckelle (Valjean) ja Sören Lillekungille (Javert). Mainittava on myös yhden musikaalin upeimmista kappaleista, I Dreamed a Dream, esittänyt Thérèse Karlsson sekä kamalat mutta upeat Thénardiereja esittäneet Jessica Lantto ja Joachim Thibblin.

Itse esitys oli ruotsiksi, mutta se oli ystävällisesti tekstitetty suomeksi. Minua tosin vähän harmittaa, että jäin koukkuun tekstitysten seuraamiseen vaikka tarina on minulle tuttu; jatkuva ylösvilkuilu välillä häiritsi itse esitykseen keskittymistä.

Les Mis oli ehdottomasti tämän vuoden hienoimpia kokemuksia. Kiitos, tack, Åbo Svenska Teatern!


And so Javert, you see it's true
That man bears no more guilt than you!
Who am I?
24601!


ps. Ihan samanlaista räkäitkua ei tämä saanut aikaiseksi kuin Suomen Musiikkiteatteri Ensemblen RENT, mutta kyllä taas harmitti että Suomessa seisten taputtaminen on todella harvinaista! Pitäisi vaan kehdata. Oli niin hieno että itketti.