Satuhaaste: Lohikäärmeprinsessa ja San-lang

Katjan satuhaaste sai minut ryhdistäytymään ja kaivamaan kirjahyllystä kirjan, johon olen aikonut jo pitkään tutustua uudelleen. Kyseessä on vanha rakas satukirja, Kiinalaissatuja. Kaunis teos on Weilin-Göösin kustantama ja painettu vuonna 1972. Kiinalaiset sadut ovat myös tehneet pitkän matkan alkuperäiskielestään, sillä opus on ollut alunperin tsekkiläinen ja suomenkielinen käännös on tehty tsekkiversion saksankielisestä käännöksestä.

Kiinalaissatuja oli lapsena suosikkisatukirjojani. Tarinat olivat jännittäviä, erilaisia. Joskus vähän väkivaltaisia ja kostonhimoisia, ja toisaalta myös kauniita. Hyvin vanhalta tuoksuvassa kirjassa on kuvituksena kiinalaistyylisiä suuria piirroksia.

Haastetta varten selasin kirjasta sadun, jonka muistelisin olleen suosikkejani. Ainakin kuvat herättivät vahvoja muistikuvia. Kyseessä on Lohikäärmeprinsessa ja San-lang.


Olipa kerran nuorukainen nimeltä San-lang, ja hyvä poika olikin, se sietää sanoa heti alkuun, kunnollinen ja hyväsydäminen. Naapurin tyttö oli jo melkein luvattu hänen vaimokseen, mutta sitten kävikin niin, että naapuri alkoi vaurastua, hänestä tuli upporikas, ja hän alkoi tuumiskella: "Minä alan olla jo melkoinen mahtimies ja minähän en huoli vävykseni ketä tahansa, enkä ainakaan naapurin poikaa!" Ja hän sanoi pojalle suorat sanat ja antoi ymmärtää, ettei hänen tytärtään kannattunut enää havitella. No, se oli sitten auttamaton asia.


San-lang menettää siis morsiamensa, mutta osaa sentään soittaa isältään saamaa vanhaa huiluaan kauniimmin kuin kukaan. Ihmiset halveksivat naapuria, koska hän hylkäsi ajatuksen lahjakkaasta San-langista vävynään, joten naapuri päättää heitättää San-langin mereen. Työhön laitetut rengit kuitenkin antavat San-langin soittaa huiluaan ennen mereen viskaamista. Soitto on kaunista, ja sen kuulee myös meressä asuva Lohikäärmekuningas, joka lähettää tyttäriensä imettäjän rouva Seepian hakemaan San-langia hoviinsa soitonopettajaksi.

Kolmesta tyttärestä nuorin (tietysti) ihastuu San-langiin, ja hänen kylmä lohikäärmesydämensä uhkaa muuttua kuumaksi ihmissydämeksi. Seuraa ilkeitä suunnitelmia rakastavaisten erottamiseksi, mutta rakkaus tietenkin voittaa ja Lohikäärmeprinsessa pääsee maalle asumaan rakkaan San-langinsa kanssa.

"Rakas sisaremme", he sanoivat, "isälläsi kuninkaalla ei tosin ole mitään sitä vastaan, että asut jonkin aikaa kuivalla maalla, mutta hän toivoo että palaisit mereen sitten kun sata vuotta on kulunut ja San-lang on kuollut. Sulhasesi Ylenylpeä odottaa sinun paluutasi. Ja nämä kalleudet", he vielä sanoivat näyttäen käsissään olevia agaatteja, rubiineja ja helmiä, "nämä kaikki isäsi lähettää sinulle, että tulisit toimeen täällä karulla mantereella."
"Kertokaa isälle parhaat kiitokseni", sanoi prinsessa, "mutta mereen en enää palaa vaan pysyn San-langin luona ikuisesti ja nämä aarteet voitte viedä mennessänne takaisin mereen."

Kauniiden satujen lumovoima oli edelleen tallella, ja luin tarinaa merenalaisesta lohikäärmeiden valtakunnasta sydän tykyttäen. Tietyt elementit sadussa ovat hyvin itämaisia, mutta yhteispiirteitä länsimaisiinkin satuihin löytyy joten ei tässä aivan vierailla vesillä olla.

Lohikäärmeprinsessa ja San-lang saivat minut taas innostumaan, ja tämä kaunis musta kangaskantinen kirja taitaakin muuttaa nyt hetkeksi makuuhuoneeseen jotta siitä sitten muistaisi lukea itselleen (ja miehelle!) iltasadun. Kiinalaissatuja on kirjassa luettavaksi 37 kappaletta, ja pituuksiltaan ne ovat neljästä sivusta reiluun kymmeneen. Varsin sopivan pituisia siis.

Satumaista viikkoa kaikille! Satuhaasteen aloitti Katja 10.10. Satupäivän kunniaksi.