The Boy With The Cuckoo-Clock Heart kertoo tarinan Jackista, joka syntyy Edinburghissa vuonna 1874 maailman kylmimpänä päivänä. Kylmä sää kuitenkin jäädyttää pienen pojan sydämen, ja sitä korjatakseen tohtori Madeleine asentaa Jackin sydämen avuksi käkikellon.
Firstly: don't touch the hands of your cuckoo-clock heart. Secondly: master your anger. Thirdly: never, ever fall in love. For if you do, the hour hand will poke through your skin, your bones will shatter, and your heart will break once more.
Jackin äiti ei halunnut lastaan alunperinkään, joten satunnaisesti kukkuva poika jää noidaksikin haukutun erikoisen Madeleinen hoiviin. Suojattua elämää ei kuitenkaan voi viettää loputtomiin, ja kymmenentenä syntymäpäivänään Jack pääsee kylälle katsomaan markkinoita. Markkinoilla hän tapaa ensimmäistä kertaa Miss Acacian, tulisen ja huononäköisen laulajatartyttösen, johon hän totta kai rakastuu silmittömästi. Rakkaustarinaa ei kuitenkaan saada samantien alkamaan ja Jack jää vain haaveilemaan kauniista neidosta.
Muutaman juonenkäänteen ja vuoden jälkeen tilanne kuitenkin muuttuu, ja Jack lähtee jäljittämään Acaciaa Euroopasta. Nuori nyt 14-vuotias poika matkaa Euroopan halki ja saa seurakseen Mélies-nimisen naistenmiehen. Yhdessä miehet löytävät Acacian Extraordinariumista, jonkinlaisesta friikkisirkuksesta, mutta rakkaus ei luonnollisesti ole niin yksinkertaista.Varsinkaan pojalle, jonka sydämen toiminnasta vastaa käkikello.
The little singer walks on stage, clickin her yellow high heels along the platform. She launches into her bird dance and my clock hands become windmill blades once again: I'm flying! Her voice echoes like a slender nightingale, sounding even more beautiful than in my dreams. I want to take the time to watch her calmly, to adjust my heart to her presence.
Genreltään The Boy with the Cuckoo-Clock Heart on mielenkiintoinen, sillä toisinaan se tuntuu nuorten ja joskus aikuisten kirjalta. Gummerus mainostaakin suomennosta aikuisten satuna toivottomille romantikoille. Ja aikuisille tämä selvästi on enemmän; temaattisesti tämä kyllä voisi olla nuorten kirja (en nimittäin nyt halua väittää etteivät nuoret tätä kirjaa ymmärtäisi), mutta jotenkin kirjan ajoittain melko suorakin vihjailevuus kävi jotenkin päällekäyväksi.
Lähinnä tässä kirjassa, ja vaikuttaen myös tämän edellä mainitsemani vihjailevuuden läpinäkyvyyteen, hämmensi Jackin ikä. Jack on 14-vuotias lähtiessään etsimään rakastettuaan, eli vielä nuori poika. Hänen kokemansa ja kuvailemansa tunteet ovat kuitenkin minun korviini paljon aikuisemman, vähintäänkin 17-vuotiaan nuorukaisen tunteiden kuohuntaa. Lisäksi kiinnitin huomiota Saran esille nostamaan seikkaan; ajankuvan heittämiseen. Sara on kirjoittanut tästä enemmän ja kattavasti mutta mainitsen minäkin nyt muutaman seikan. Vaikka kirja siis onkin fantasian elementeistä ammentava, niin kyllä minuakin vähän häiritsi mm. kirjassa oleva vertaus Charles Bronsoniin.
Malzieu kirjoittaa hypähdellen ja minun lukurytmiini hieman sopimattomalla temmolla. Tarinassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se eteni niin kovalla vauhdilla etten oikein pysynyt mukana. Lähes jokainen lause sisältää vertauskuvan, vähemmälläkin olisi pärjännyt. Varsinkin lyhyitä pätkiä lukiessa jäi täysin tarinan ulkopuolelle, mikä on harmillista sillä minun lukuaikani kuluu lähinnä bussissa. Toisaalta Malzieu on kuitenkin päätoimisesti laulunkirjoittaja, joten ymmärrän tietyllä tavalla tarpeen kertoa asioita nopealla temmolla; musiikkikappaleessa kun harvemmin on tilaa jaaritella useita kymmeniä minuutteja hahmokehityksestä. Aineksia tarinassa kyllä olisi, paljonkin, ja en ihmettele yhtään että tästä ollaan nyt tekemässä animaatioelokuvaa Ranskassa.
Se tärkein on kuitenkin se, että Malzieu kirjoittaa yllättävästi ja surullisen kauniisti rakkaudesta ja sen monista muodoista. Siitä, miten ihmiset janoavat rakkautta ja mitä kaikkea rakkaus voi saada ihmisen tekemään. Ja niistä rakkauden aiheuttamista monista tunteista, kateudesta, kaipuusta ja palosta. Maltilla kirjoitettuna tämä olisi ollut minulle kaunis lukukokemus, nyt jäätiin vähän hätäisen mutta kiinnostavan tasolle. Loppu nosti mielipidettäni paljon.
Sydämen tikitystä ovat kuunnelleet myös ainakin Katja, Sara, Susa ja Maija sekä englanniksi Réa.
Mathias Malzieun yhtye Dionysos on muuten tehnyt kirjan tarinasta myös teemalevyn, ja sitä voi kuunnella ainakin Spotifyn kautta. En ehtinyt vielä perehtyä siihen itse sen tarkemmin, mutta ainakin ensimmäisen kappaleen alku sopi kirjaan kuin nakutettu.
Loppu tosiaan kohotti tarinaa korkeammalle, toi syvempääkin merkitystä.
VastaaPoistaMinä en ole vieläkään muistanut käydä kuuntelemassa Malzieun kappaleita, pitäisi kyllä!
Minusta tuntuu, että luit tämän kirjan aika samalla tavalla kuin minäkin. Tai itse ehkä pidin kirjasta hieman enemmän, niin silti kiinnitin huomiota tuohon outoon modernisaatioon. Nytkähteleväinen voisi olla osuvin adjektiivi tämän kirjan kuvailemiseen.
VastaaPoistaHih, minäkin aion pian lukea tuon, joka sinulla on nyt kesken. :)
Susa, loppu yllätti todella positiivisesti ja tarihna oli itse asiassa aika hieno. Biisit pitäisi kyllä kuunnella ajan kanssa.
VastaaPoistaKatja, nytkähteleväinen on oiva sana. Vähän kuin kellonviisari :) Minä tosiaan tiesin tuosta modernisaatiosta mutta kyllä se silti iski silmään, ja se hamsteri! Maf on alun totuttelun jälkeen tähän mennessä aika ihana.