And what amazes me as I hit the motorway is not the fact that everyone loses someone, but that everyone loves someone. It seems like such a massive waste of energy - and we all do it, all the people beetling along between the white lines, merging, converging, overtaking.
Liam tekee itsemurhan Brightonin rannalla. Liam on yksi Hegartyn klaanin kahdestatoista lapsesta. Kirjan kertojana toimii Liamin nuorempi sisar Veronica, nyt 39-vuotias vaimo ja äiti, joka muistelee sekä Liamia että kertoo sukunsa tarinaa salaisuuksineen päivineen, Liamin tarinaa siitä miten hän päätyi lopulta veden vietäväksi Englannissa. Veronica, joka ei kykene kuoleman jälkeen nukkumaan, kirjoittaa ja vaeltelee yön tunteina levottomana.
Enrightin kerronnassa aikatasot eivät vuorottele loogisesti, eikä aina ole ihan varma siitäkään mikä on totta ja mikä ei. Veronica muistelee isoäitiään Adaa ja tämän elämän valintoja, miehiä Adan elämässä. Näiden miehien vaikutusta muiden elämään. Unohtamatta omia valintoja, sitä onko Veronica avioliitossaan onnellinen, hänen suhdettaan äitiinsä ja lukuisiin sisaruksiinsa. Paljon asiaa. Olin jopa vähän huojentunut luettuani Marian tekstiä tästä uudelleen ja huomattuani etten ollut ainut, jolla oli välillä vaikeuksia löytää punainen lanka ja pysyä Veronican ajatusten perässä.
Minun lukuajankohtani The Gatheringille lieni myös vähän huono, edellisenä kun oli Cunninghamin By Nightfall. Molemmissa kun oli hankalia veljiä ja salaisuuksia, sukurasitteita. Liikaa samankaltaisuutta, en oikein jaksanut keskittyä tähän ja ne hyppivät aikatasot sekoittivat kun tätä päätyi lukemaan bussimatkoilla katkonaisesti.
I know, as I write about these three things: the jacket, the stones, and my brother's nakedness underneath his clothes, that they require me deal in facts. It is time to put an end to shifting stories and the waking dreams.
Eipä sillä, The Gathering on kyllä ehdottoman mielenkiintoinen kirja ja Enright on kutonut aikamoisen kuvaelman erikoisesta Hegartyn perheestä ja heidän läheisistään. Parhaimmillaan Enrightin kieli on kauniin pyörteilevästi kulkevaa. Jollain tavalla tässä oli kaikuja myös Susan Fletcherin Meriharakoista, vaikka meri olikin kauempana, läsnä vain toisinaan (huomasin että kirjoista ottamani kuvatkin heijastelevat tietämättäni toisiaan).
Minä makustelen tätä vielä. Irlantilaisuutta ja jonkinlaista tunkkaisuutta, kuin raskaita verhoja (tiedättehän, sellaisia punaisia joita vanhoilla teatterilavoilla oli?). En uskalla sanoa että tämä olisi ollut yksinkertaisesti hyvä kirja, mutta sanon että pohdituttava, ei mitenkään helppo. Hitaampaa ja keskittyneempää lukemista vaativa.
Luettavaksi rauhassa, merituulen läheisyydessä. Ehkä puistossa, kun on lämpimämpää, tai laivalla, lautan kannella. Ehkä.
Epämääräistä giniä ovat Marian lisäksi juoneet ainakin Anna Elina ja anni.m.
Luettu osana Totally British: Éirinn go Brách - haastetta.
Olet tavoittanut tässä kirjoituksessa todella hyvin Valvojaisten erikoisen, hämmentävän tunnelman. Minulle tämä on kirja, josta en voi sanoa pitäväni, mutta joka oli vaikuttava lukukokemus. Tätä saa tosiaan sulatella pidemmän aikaa!
VastaaPoistaVaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikkakin aika surulliselta. Mutta kyllä niissä parhaissa kirjoissa taitaa aina ollakkin se oma surullinen juonteensa mukana.
VastaaPoistaMaria, minuakaan tämä ei mitenkään ihastuttanut mutta sulatella tätä varmasti saa. Kiinnostava lukukokemus yhtä kaikki. Kiitos kommentistasi!
VastaaPoistaErja, mm, totta, ei mikään hilpeyden ilotulitus tämä, kiinnostava kyllä omalla tavallaan. Ja totta sekin, harvemmin pelkällä huumorilla saa kosketettua suoraan jonnekin sielun syvyyksiin.
Olen lukenut tästä noin puolet silloin kun tämä ilmestyi, mutta kirja jäi kesken kun jouduin palauttamaan sen kirjastoon seuraavalle varaajalle. Kirjasta jäi päällimmäiseksi hyvin raskas, tumma ja synkkä vaikutelma, mutta silti siinä oli jotain tavattoman kiinnostavaa. Aion vielä joskus lainata tämän uudestaan ja lukea kokonaan. :)
VastaaPoistaSara, tämä oli jotenkin poikkeuksellisen tummasävyinen kun tuntui että joka kulmasta löytyi lisää synkkyyttä. Mutta kiinnostava, veikkaan että olisin saanut tästä enemmän suomeksi irti. Vaihteeksi niinkin. :)
VastaaPoista