torstai 1. joulukuuta 2011

Brian Azzarello & Lee Bermejo: Joker

Mies käski lukea Brian Azzarellon käsikirjoittaman ja Lee Bermejon taiteileman sarjakuvan Joker (DC Comics, 2008) koska se on ihan kamala. Kannesta päätellen, joka tosiaan on melkoisen hirvittävä, uskoin mutta luinpa silti. Mutta en illalla, vaan keskellä päivää.

Well, I'm not crazy anymore... ... just mad.

Jokerissa Jokeri pääsee pois Arkhamin mielisairaalasta, Arkham Asylumista, monien vuosien jälkeen ja haluaa takaisin hallinnan ja varat jotka hänellä ennen oli. Tarinan kertojana ja samalla jonkinlaisena Jokerin tukihenkilönä toimii Jonny Frost.

Palatessaan kuvioihin Jokerille käy ilmi, että lojaalisuutta ei roistojen keskellä ole. Apua saa uhkaluilla, kiristämisellä ja väkivallalla. Tarinassa vierailee Jokerin lisäksi muitakin Arkham Cityn tunnettuja roistoja kuten Pingviini ja Arvuuttaja, jotka ovat kuitenkin vanhentuneita ja lähinnä varjoja entisestä.

Ja tosiaan, Joker ei missään nimessä ole miellyttävä sarjakuva. Siinä on seksiä ja väkivaltaa, verta ja suolenpätkiä. Eikä siinä oikeastaan päästä mihinkään lopputulokseen, paitsi siihen että Jokeri on aina. Jokeri, joka on täysin sekaisin ja vallanhimoinen, mutta samalla jollain häiriintyneellä tavalla todella inhimillinen. Ei nyt varsinaisesti säälittävä, mutta ehkä surullinen hahmo, kaikessa sekopäisyydessään.

Kuva: Lee Bermejo

Jonny Frostin asemasta tässä tarinassa en osaa oikein sanoa mitään. Hän seuraa Jokeria joka paikkaan, ei juuri vastustele ja on jotenkin todella vässykkä. En oikein saanut hahmosta otetta, potentiaalia olisi voinut olla.

Muistin tätä lukiessani, miten tuntemattomia DC:n sarjakuvat loppujen lopuksi minulle ovatkaan. Minä olen tottunut enemmän Marvelin, no, vähemmän kamaliin tarinoihin. Jollain tavalla kuitenkin kutkuttaa tutustua näihinkin enemmän.

Oliko tämä hyvä? En oikein osaa sanoa. Ihan kamala ainakin. Vähän pelottava. Ja jollain tavalla silti mielettömän kiinnostava. Ihan niin kuin mies sanoi.

Tekijöistä vielä sen verran että tussauksen on tehnyt Mick Gray ja värityksen Patricia Mulvihill. Joker on myös suomennettu nimellä Jokeri (Egmont-kustannus, 2011).

Oivallinen arvio tästä samasta sarjakuvateoksesta löytyy Comically Graphic -blogista.

5 kommenttia:

  1. Meiltä löytyy näitä sarjakuvateoksia yksi jos toinenkin hyllymetri. Toistaiseksi olen vain kerran tarttunut mieheni sarjakuviin lukeakseni Alan Mooren Vartijat. Tykkäsin myös leffaversiosta.

    Ehkä minäkin joku päivä luen Jokerin "ihan muuten vaan":)

    VastaaPoista
  2. Sonja, meillä ollaan vielä sarjisostokiellossa koska kirjahylly on jo täynnä. Kesällä tosin tulee lisää tilaa ja silloin mies on uhkannut perustaa sarjishyllyn (mikä ei kyllä allekirjoittanuttakaan haittaa). Vartijat on minulla lukematta, voisi kyllä. :)

    Jori, mukava kuulla!

    VastaaPoista
  3. Äh! Tilasin jo miehelle muutaman albumin joululahjaksi, unohdin tämän olemassaolon. Täytyy muistaa uudestaan herran syntymäpäivälle :)

    VastaaPoista
  4. Salla, onneksi merkkipäiviä tulee aina uusia :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...