Luin tämän ensimmäistä kertaa muistaakseni kesällä 1999 kun en jaksanut lähteä kirjastoon ja tämä sattui löytymään pikkuveljeni kirjahyllystä. Olin vähän epäileväinen mutta sitten se oli menoa; ihastuin täysin vaikken enää ollutkaan sen ikäinen että olisin voinut odottaa kirjettä Tylypahkasta.
I hope you're pleased with yourselves. We could all have been killed - or worse, expelled. Now, if you don't mind I'm going to bed.
Jos tämän opuksen juoni on jollekulle vielä tuntematon, niin lyhyesti näin: 11. syntymäpäiväänsä asti Harry Potter on elänyt tavallista elämää tätinsä perheessä, kunnes saa tietää olevansa velho ja vielä kuuluisa sellainen ollessaan jo vauvana osallisena pimeyden lordin, Voldemortin, tyrannian kaatumiseen. Harry pääsee opiskelemaan Tylypahkan (Hogwarts) noitien ja velhojen kouluun, jossa hän ensimmäisen vuoden aikana oppii lisää niin taikuudesta kuin ystävyydestä ja pahuudestakin.
Henkilökohtaisesti tämä on minusta varsin mainio, hm, nuorten fantasiateos. Toki olen jäävi sanomaan, kun olen näiden kirjojen parissa siirtynyt ala-asteelta yläasteelle ja lukioon, mutta silti. Tässä on seikkailua, ystävyyttä ja myös ihan mielenkiintoista pohdiskelua hyvän ja pahan olemuksesta.
Tätä on myös mielenkiintoista lukea jälkimmäisten osien valossa, sillä seitsemän kirjaa on rakennettu niin että aina selviää vähän jotain uutta ja hahmot saavat lisää syvyyttä. Toisaalta myös kirjojen teemat ja tapahtumat muuttuvat synkemmiksi ja raskaammiksi kirjasarjan edetessä, joten tavallaan oli hyvä kasvaa kirjojen ilmestymistahdin mukana kun jännemmät asiat eivät enää tuntuneet niin pahoilta kuin olisivat ala-asteikäisinä voineet. Äitini ei muuten esimerkiksi pystynyt lukemaan viidettä teosta, koska Harrylla oli siinä niin paha murrosikä, siis samaan aikaan kun veljeni kärsi tästä samasta "vaivasta" meillä kotona.
Täysin puolueellisesti nyt siis hihkun tämän kirjasarjan puolesta. Ensimmäiset suomennokset olivat mielestäni ihan kelvollisia (ja Kaparilla on ollut työtä velhomaailman ilmaisujen kääntämisissä!), mutta viimeisistä suomennoksista en osaa sanoa yhtään mitään, sillä omistan itse opukset ainoastaan englanniksi (kun eihän niitä suomennoksia enää neljännen osan jälkeen jaksanut odottaa!).
Nitwit! Blubber! Oddment! Tweak!
Satu kuunteli tämän vähän aikaa sitten ja Jori on lukenut tämän viime vuoden lopulla.
Luettu osana Totally British: Children's Britain- sekä Nostalgian jäljillä -haastetta.
Minä olin jo muuttanut pois kotoa siinä vaiheessa, kun Potterit tulivat. En ollut kuullut Pottereista ennestään, yhdellä kirjastoreissulla vain huomasin kirjan (olikohan toinen osa, englanniksi) hyllyssä ja päätin lukea. Se oli kyllä menoa! Varsinaiseen kohderyhmään en kuulunut, mutta viehätyin niin monella tavalla Potterin maailmasta :) Olen lukenut Potterit sekä suomeksi että englanniksi ja Kaparin suomennoksia täytyy kyllä kehua.
VastaaPoistaPS: Viides osa oli kyllä yhtä tuskaa sen Harryn teiniangstin kanssa! :D
Minä olen myöhäisherännäinen Pottereiden suhteen, niitä oli tullut jo monta osaa, ennen kuin päätin antaa Harrylle ja kumppaneille mahdollisuuden ja, no, se oli sitten menoa silloin. Mikäli oikein muistan, tämä tapahtui ehkä vuonna 2004, jolloin olin kirjoittanut ylioppilaaksi ja kaipasin jotain kivempaa luettavaa kesäksi... ja sitähän löytyi :D Pitäisi kyllä kokeilla alkuperäiskielellä, sillä olen lukenut näitä tähän saakka vain suomeksi. Ehkä sitten joskus, kun taas on sellainen hetki, että kaipaan kivempaa luettavaa ;)
VastaaPoistaVoisinpa kompata Maijaa: Elin jo opiskelija-elämää (itse asiassa olin jo syventävien opiskelija) ensimmäisen Potterin ilmestyessä. Saimme sen mieheni kanssa joululahjaksi mieheni siskolta ja luin kirjan joululomalla. Ihastuin heti Rowlingin luomaan maailmaan ja janosin jatko-osia aina, kun uusi ilmestyi. :)
VastaaPoistaHarry Potterissa tosiaan on taikaa!
Maija, minusta on ihanaa että nämä kirjat iskevät monenikäisiin lukijoihin. Teemat ovat kuitenkin sellaisia että niistä löytää pohdittavaa aikuinenkin (tai sitten voi vain harjoittaa eskapismia taikamaailmassa. Minä vähän "ylpeilen" sillä että luin Pottereita jo ennen kuin markkinakoneistot alkoivat todella pyörimään. (heh) Ja voi sitä teiniangstia! :D
VastaaPoistaSuketus, myöhäisherännäisyydessä on puolensa, sillä silloin on ainakin tarjolla useampi osa samantien. :) Alkuperäiskielisten lukemisessa huono puoli on se, ettei sitten osaa tunnistaa enää Kaparin suomennoksia (ongelma näkyy esim. leffojen tekstitystä katsoessa jos ei ehdi kuulla mitä sanotaan. Nämä ovat tosiaan sellaista "kivempaa luettavaa" kuten sanoit!
Katja, ihanaa että olette saaneet tämän yhteislahjaksi! :) Pottereista on moneksi. Minä muistan kun viimeinen osa tuli ja luin sen noin yhdessä vuorokaudessa riippukeinussa makoillen..
Minä löysin HP:t aikuisiällä. Miehen sukulaispojan hyllystä nappasin luettavaksi kun ihmettelin miksi sarjasta niin meuhkataan. Ja voi elämä minkälainen maailma kirjasta avautuikaan! Englanniksi en ole näitä lukenut, olisi ihan mielenkiintoista nähdä minkälainen termistö on alkuperäiskielellä. Suomennokset ainakin olivat omaperäisiä.
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä, ihana tutustumistapa! Minäkin tosiaan nappasin kirjan veljeni hyllystä suurin epäilyksin mutta menoahan se oli. Englanninkieliset sanatkin ovat omaperäisiä, ymmärrettäviä mielestäni kuitenkin (siis ymmärrettäviä että usein saa kyllä kiinni että mistä sanasta mitäkin on lähdetty johtamaan). :)
VastaaPoista