Lavalta: The Lion King (West End)

Lontoon matkan kohokohtia oli ehdottomasti West Endin Lyceum Theatressa vuodesta 1999 pyörinyt iki-ihana The Lion King. Leijonakuningas on minun ehdottomia Disney-elokuvasuosikkejani; olen nähnyt sen kymmeniä kertoja ja osaan käytännössä kaikki repliikit ulkoa. Voiko siis olla parempaa syntymäpäivälahjaa kuin päästä katsomaan tätä upeaa teosta lavalla?

Leijonakuningas ei todellakaan ole helpoin lavalle siirrettävä teos, ovathan sen kaikki esiintyjät eläimiä. Toteutus olikin aivan omaa luokkaansa.

Kuva : Catherine Ashmore

Ja tunnustettava on: itku pääsi, heti kun Circle of Life alkoi soimaan. Lavalle marssi yhtäkkiä gepardi ja kirahveja (kuvassa), aivan kuin elokuvassa mutta millä tavalla. Kaikki tekniikka oli näkyvillä ja näyttelijöiltä vaaditaan jos jonkinlaista koordinaatiokykyä (itse en ainakaan lähtisi esittämään kirahvia tuplapuujaloilla). Loput eläimet seurasivat hetkeä myöhemmin alakatsomon käytäviä pitkin ja siinä vaiheessa olin jo myyty: tämä on täydellistä.

Tarina lienee monelle jokseenkin tuttu, joten en nyt ala sitä tässä purkamaan. Vaikutteita on otettu paljon Shakespearen Hamletista, eli luvassa on juonitteluja ja seikkaluja. Eikä tietenkään unohdeta huumoria ja romantiikkaakaan. Muutama juonenkäänne, jonka oli ollut tarkoitus olla myös elokuvassa, on lisätty musikaaliversioon.

Kappaleet ovat myös tuttuja elokuvasta, muutamia on sävelletty musikaaliversiota varten. Näistä uusistakin kappaleista muutamat olivat minulle tuttuja, sillä ne on ympätty Disneyn Leijonakuningas 2 : Jylhäkallion ylpeys - elokuvaan. Eikä muuten yhtään harmittanut kuulla upeaa He Lives In You - biisiä. Huhhuh.

En ole edelleenkään päässyt yli siitä, miten hienosti kaikki eläimet oli lavalle toteutettu. Näyttelijöiltä, oli sitten puheroolissa tai ensemblessa, vaadittiin aikamoista akrobatiaa samalla kun piti vielä laulaa ja näyttää hyvältä. Kiitokset pitää myös antaa suloisille lapsinäyttelijöille, jotka esittivät nuorta Simbaa ja Nalaa, he olivat aivan mielettömän lahjakkaita! Omat suosikkini lienivät silti se ihana Scar, Timon ja Pumba, gepardit ja seeprat. Ja Zazu (koordinoitu ajoitus, herra kuningas)! Ja voi hyvänen aika, pitää vielä hehkuttaa että se gnu-kohtaus missä ollaan solassa, se oli toteutettu niin hyvin ja ai että..

Jos nyt vielä vähän itse teatterikokemuksesta. Lyceum Theatre oli uskomattoman kaunis vanha teatteri ja sen miljöö oli suorastaan täydellinen tälle musikaalille. Teatterissa tai musikaaleissa käyminen on mitä ilmeisemmin Briteissä hieman vapaampaa, sillä omat takkinsa sai ottaa mukaan katsomoon ja katsomossa sai myös syödä esimerkiksi pop cornia ja jäätelöä (!). Itse tykkään pukeutua teatteriin vähän hienommin ihan omaksi ilokseni, ja kyllä me taisimme miehen kanssa erottua osasta porukkaa mutta mitäpä tuosta, meillä oli ihanaa.

Liput mies muuten osti etukäteen London Theatre Directistä; siellä ne ilmeisesti olivat halvemmat kuin monessa muussa paikassa ja liput tulivat postilla kotiin ennen matkaa.

Toiveissa on, että joskus pääsisi Lontooseen pitemmäksi aikaa ja voisi käydä katsomassa useammankin musikaalin, tuolla kun tuota valinnanvaraa on aika rutkasti. Sitä odotellessa vaalin tätä muistoa lämpimästi.