Suuremmassa kädessä ei tarvitse pelätä.
Tietäväisen sarjakuva kertoo Espanjan laittomista siirtolaisista ja siitä kamppailusta, joka käydään toimeentulon ja elämän säilyttämiseksi. Laillisia papereita on hankala saada, joten Gibraltarinsalmen yli on matkattava laittomasti ja toivottava löytävänsä töitä, joissa papereita ei kysytä. Ei mitenkään yllätyksellisesti tarvittavat hommat ovat sellaisia, joita kukaan muu tuskin suostuisi tekemään; tomaattien myrkyttämistä ilman kunnollisia suojaimia, rihkaman kauppaamista turisteille jonkun muun laskuun.
Tarina kerrotaan Rashidin näkökulmasta, miehen, joka menettää räätälin työnsä ja päättää lopulta matkustaa Espanjaan saadakseen rahaa elättääkseen vaimoaan ja pientä tytärtään. Matka on vaarallinen eikä perilläkään ole ihan sellaista kuin piti olla. Töitä on kuitenkin tehtävä, oli mikä oli, ja lähetettävä kotiin se vähä minkä onnistuu kokoamaan.
Rashid on todella inhimillinen kertoja tarinalle. Hän on mies, joka yrittää parhaansa saadakseen perheelle elannon ja pysytelläkseen edes suurinpiirtein kaidalla tiellä. Aina uskollisuus tai rehellisyys ei ole niin helppoa, joskus sinulla ei ole vaihtoehtoja.
Näkymättömät kädet ei ole helppo tarina, saati sitten lempeä. Se on kyllä hetkittäin kaunis, mutta ei anna lukijalle tilaa tuudittautua turvallisuuden tunteeseen. Joka nurkan takana saattaa olla poliisi tai joku muu, joka haluaa vahingoittaa sinua tai viedä rahasi. Tarina jää takaraivoon nakuttamaan, enkä minä esimerkiksi pystynyt lukemaan tätä yhdellä kerralla koska en halunnut näitä kuvia uniini.
Ei Näkymättömät kädet silti ole pelkkää tuskaa ja kauhistuttavia kuvia, vaan siinä myös valoa ja ystävyyttä. Yllättäviä kädenojennuksia. Jälkimaku on jollain tapaa suloisenkarvas.
Tietäväinen on tehnyt teostaan varten paljon taustatyötä (kirjan tekemiseen meni viisi vuotta) ja sen huomaa. On järkyttävää, että vaikka kirjan tarina ei ole tapahtunut koskaan, -- siitä on olemassa satojatuhansia versioita, jotka ovat totta. Tietäväisen piirrostyyli sopii tarinalle kauniisti; viivat ovat vahvoja ja väritys vaihtelee keltaisen ja sinisen sävyissä. Toisinaan yksityiskohdissa mennään huimiin ulottuvuuksiin. Maamerkit on toteutettu pienintä viivaa myöten pikkutarkasti ja toisinaan ruudun reunasta katseen kiinnittää huolella tehty mainoskyltti.
Suosittelen tätä teosta lämpimästi kaikille. Se ei ole helppo, mutta se on tärkeä ja kiinnostava. Luettavaksi turvallisessa ympäristössä.
Pimeän Gibraltarinsalmen yli ovat purjehtineet ainakin Salla, Booksy, Jenni ja Minna.
Minusta tämä oli niin vaikuttava ja kiinnostava teos, että olen iloinen, kun se löytyy hyllystäni ihan omana. Luulen palaavani siihen vielä monta kertaa. (Ja tänään juuri julkaisin blogissani sarjakuvan nykytilaakin kartoittavan haastattelun, jossa arvioitiin, että tämä teos on muuttanut yleistä sarjakuvakeskustekua ja -asennetta).
VastaaPoistaMinäkin suosittelen tätä kaikille!
Pitääpä käydä, Jenni, kurkkaamassa tekstiäsi! Tällaisen sarjakuvan julkaiseminen on hieno teko. Toivottavasti se saisi myös ihmiset lukemaan enemmän sarjakuvia, sillä hyviä ja laadukkaita on oikeasti paljon (eikä pelkkiä sunnuntaistrippejä tai supersankaritarinoita, vaikka molemmista lajeista pidänkin).
VastaaPoistaJälkijunassa kommentoin, mutta kumminkin... Kiitos mahtavasta tiivistystyksestä mahtavasta kirjasta =)
VastaaPoistaNyt kun lukemisesta on jo jonkun aikaa, huomaan että pidän tästä edelleen yhtä paljon. "Suloisenkarvas" kuvaa hyvin!
Booksy, kiva saada kommentteja myös myöhemmin! Eli en nyt sanoisi että jälkijunassa mutta kiitos sanon! Tämä on kyllä ehdottoman hieno sarjakuvateos ja on ajatuksissa edelleen.
VastaaPoista