Hergé: Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre

Tintti-elokuvan Yksisarvisen salaisuus jälkeen ajattelin, että voisi olla hyvä kokeilla lukea sama tarina sarjakuvanakin. Yksisarvisen salaisuudesta (Otava, 1976 / WSOY, 1962; Le Secret de la Licorne 1943) ja Rakham Punaisen aarteesta (Otava, 1976 / WSOY, 1962; Le Tresor de Racham le Rouge 1944) oli kätevästi tehty yhteispainos (Otava, 2011) joten se sitten haettiin kirjastosta. 


Yksisarvisen salaisuudessa ja Rakham Punaisen aarteessa selvitellään kapteeni Haddockin esi-isän, Rakham Punaisen, aarteen kätköpaikkaa ja metsästetään hyökkäyksen yhteydessä uponnutta alusta, Yksisarvista. Tintin ja Haddockin seikkailuissa mukana ovat tietysti Milou, etsivät Dupond ja Dupont sekä professori Theophilus Tuhatkauno.


Tintti on jollain tavalla hellyyttävän kirkasotsaisin, Haddockin kiroukset jaksavat naurattaa ja Miloun välikommentit ovat nekin hyvää antia.Se minua vähän hämäsi, että parivaljakko Dupond ja Dupont eivät suinkaan väännelleet toistensa sanoja vaan vain toistivat niitä. Ehkä näin on vanhemmissa (?) Tinteissä ollut, itse vähän kaipailin sitä sanaleikkiä. Professori Tuhatkaunon hajamielisyys ja kuulottomuus taasen lähinnä ärsyttivät minua jatkuvana toistonaan (vaikka se sukellusvene oli kyllä aika nasta).


Tuntuu siltä, että olen nyt vähän huono ihminen mutta taisin kuitenkin pitää elokuvasta enemmän kuin näistä albumeista. Toisaalta elokuvassa on otettu mukaan pätkiä myös albumista Kultasaksinen rapu, joten seikkailumateriaalia on myös ollut helpompi työstää. Minusta tämä Tintti-albumiduo oli ihan kiva, mutta en nyt ainakaan ihan heti lähde lukemaan lisää Tinttejä.


Tunnustan toki Tintin ansiot, ei siinä mitään, ja pidän Hergén piirustustyylistä kovasti. Mutta eipä nyt vaan tällä kertaa iskenyt. Muistan pitäneeni niistä animoiduista seikkailuista kyllä pienenä kovasti. Yritämme myöhemmin uudestaan.


Tinttiä on viime aikoina lukenut ainakin Mari A.