Lavalta: Rockville (HRO)

Rockville on Helsinki Rock Oopperan (HRO) ja Peacock-teatterin uusin yhteisponnistus. Alunperin musikaali on nähnyt päivänvalon Itävallassa vuonna 2009 ja nyt se on saatu myös meille Suomeen. 

Tarinana Rockville on kertomus yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisen voimasta. Se alkaa, kun rock-tähti Brian Carriin (Markku Häkkinen) iskee salama kesken keikan ja hän joutuu taivaallisempiin maisemiin. Enkelit ovat kuitenkin sitä mieltä, että Carrin menneisyys ei ole tarpeeksi puhdas jotta hän voisi saada siivet, joten Carr passitetaan takaisin maan päälle auttamaan Rockvillen kaupungin asukkaita. Kaupunki on joutunut tornadon uhriksi ja tällä hetkellä käynnissä ovat kunnostustyöt. Korruptoitunut pormestari (Keijo Kumanto) Bushnell tosin ei oikeasti halua kunnostaa kaupunkia ja yrittää kaikin keinoin häätää kaupungin asukkaat pois. 

Tarinan keskiössä Brianin lisäksi ovat nuori poika Billy (Valtteri Turunen) kavereineen, jotka haluavat pelastaa kaupungin pormestarin suunnitelmilta. Kaupungin asukkaisiin kuuluu myös esimerkiksi diivamainen Evelyn-mummo (Sanna Mäkelä), vanha musiikkikauppias Mr Rogers (Markku Porkka) ja Billyn äiti Jackie (Tuuli Immonen). Pahisosastosta vastaavat pormestarin lisäksi hänen apurinsa Eye Biggz (Lasse Turunen), jolla tietysti on mukanaan se vähäpukeinen naisapuri Clarice (Salli Helminen) ja teräsketjuilla varustautunut iskujoukko.

Rockville on raikas, hieno ja musiikillisesti monipuolinen. Mukaan mahtuu niin vauhdikkaita rokkinumeroitakin hyvin laulettuna kuin levottomia vitsejäkin. On hienoa, että Suomessa voidaan tehdä musikaaleja ilman, että työryhmään on kiinnitettävä julkkiksia. Kyllä täällä osataan, vaikka nimi ei olisikaan tv:stä tai lehdistä tuttu (ainakaan vielä). Markku Häkkinen on oiva krapulainen ja kajaalisilmäinen vanha rokkari ja nuoret tähdet suoriutuvat rooleistaan hienosti. Erityiskiitos annettava Billyn (Valtteri Turunen) ja Olivian (Emma Hynnä) pienestä romanssista; kuinka voikin olla niin vaivaannuttavaa ja aidon sydämellistä teinien tunteenpaloa! Ah!

Tanssikoreografiat olivat myös hienoja ja tanssijat taitavia, tällaista on aina ilo katsoa. Tähän voisi liittää myös kehuja hienoista "zapping"-kohtauksista, nyt oli onnistuttu sekä äänien että liikkeiden suhteen. Ja täytyypä vielä mainita Brian Carrin siivetkin: ne olivat todella upeat, aidonnäköiset ja kuulemma saatu eleenä lainaksi Itävallasta alkuperäisiltä musikaalin esittäjiltä. Hienoa, että on tällaista kulttuurista yhteistyötä.

Iso tila aiheutti tähän näytökseen tosin hieman ongelmia; miksauksessa oli ensimmäisellä puoliajalla ilmeisesti jotain häikkää ja osa laulujen sanoista puuroutui. Toiseen puoliaikaan mennessä tämä seikka oli kylläkin korjattu oikein mallikkaasti ja eipä tuo ajoittainen epäselvyys silti vaikuttanut juonen seuraamiseen.

Käsiohjelmassa ohjaaja Jalle Kivelä totesi, että häneltä kysytään usein miksi ihmeessä hän tekee musikaaleja kun ne ovat niin kalliita ja eihän se nyt ole kovin järkevää. Oma vastaukseni tähän on ja samaa sanoo Kiveläkin, että niin, eihän siinä järkeä ole mutta onhan se nyt älyttömän hienoa.

Parasta tässä show'ssa oli kuitenkin se, että näyttelijöistä välittyi ilo olla lavalla ja yhdessätekemisen hyvä fiilis. Juuri näin.

Musikaaliin voi tutustua osoitteessa http://www.rockvillemusikaali.fi ja sillä on myös oma Facebook-sivu. Lippuja saa Lippupalvelusta.