Juho Juntusen piirrostyyli on konstailematon ja jotenkin todella miehekäs, prätkäjätkämäinen (eikä tämä ihmetä, jos katsoo Juntusen kuvaa). Viiva on vahva, värit kirkkaat. Varjostuksiin ja muihin pipertelyihin ei juuri panosteta, mutta eipä sitä tällaiseen sarjakuvaan tarvitakaan.
Huumori on sellaista hehheh-tyyppistä, sanaleikkejä ja kieli poskessa hohottamista. Toistuvat Forssa-vitsit alkoivat vähitellen tympiä, eivätkä Teksasin moottorisahamurhaajan silpomisetkaan oikein jaksaneet kiinnostaa. Mies oli tästä aika samaa mieltä.
Manala ei ollut oikeastaan minun sarjakuvani. Pätkissä luettuina Juntusen huumori kyllä pääasiallisesti toimi, mutta pitemmän päälle vitsit toistivat itseään. Täytyy tosin myöntää, että Juntusen viikatemies, Riipperi, oli harvinaisen sympaattinen tapaus. Omiksi suosikeikseni päätyivät täten juuri kyseisen hahmon seikkailut.
Kuva luonnollisesti Juho Juntusen, lainattu Poppamiehen sivuilta.
Manalaa voi lukea esimerkiksi chilikastike Poppamiehen sivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.