Mikko Alatalo on minulle vähän sellainen suuri tuntemattomuus. Tai siis, kyllä minä totta kai tiedän kuka Mikko Alatalo on mutta meillä ei ole minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta. Tiedän muutaman kappaleen ja ensimmäinen mielleyhtymä on Elton John (positiivisessa mielessä siis, ne on ne lasit).
Sain kuitenkin tilaisuuden päästä kuuntelemaan Alataloa Korjaamossa järjestettävälle Tarinankertojat-klubille (paitsi että Tampereella klubit järjestetään Ruby and Fellasissa) ja koska en mielelläni jätä tällaisia mahdollisuuksia käyttämättä, no, sinne mentiin.
Housebändinä hieno poppoo, rummuissa Anssi Nykänen, bassossa Harri Rantanen, kitaroissa Marzi Nyman ja Kalle Alatalo sekä koskettimissa Jani Wilund. Minähän en itseäni muusikoksi voi laskea, mutta kyllä nuo hyvin soittavat. Klubin pointtinahan on siis tehdä puoliakustisia, uusia sovituksia artistin biiseistä ja tarpeen tullessa bändi pystyy myös improvisoimaan (kuten eilen spontaanisti soitetun Kissanpentu-kappaleen). Ja se Marzi osaa kyllä tiluttaa sitä kitaraansa, huhhuhhui. Kehut annan silti tasapuolisesti koko housebändille koska olivat niin hyviä.
Niin ja se Mikko. Alatalo vaikutti aika rennolta tyypiltä ja veti keikan ammattilaisen elkein. Ensin Marzi Nyman haastatteli ja sitten soitettiin. Moni kappale oli minulle tuntematon mutta oli siellä sitten sellaisia jotka minäkin tiesin, kuten Tytöt tahtoo pitää hauskaa ja Maalaispoika (tietysti). Ja sitten siellä oli Ihmisen ikävä toisen luo, Sielun miljonääri, Hengitä sisko, Kuudes ikkuna ja vaikka mitä muuta. Fiilis pysyi hyvänä koko keikan ajan.
Välillä vaivuin johonkin lapsuusaikatranssiin, isäni nimittäin kuuntelee eniten amerikkalaisvaikutteista musiikkia ja Alatalokin mainitsi vaikutteikseen mm. Bob Dylanin. Veikkaan, että isäkin olisi tykännyt tästä keikasta.
Alatalo kertoi juttuja myös yhteistyöstä Juicen kanssa, matkoista Ruotsiin äänittämään, Levi-keikoista ja vaikka mistä. Enkä muuten tiennyt että Känkkäränkkä on Alatalon biisi. Sainpahan vähän yleissivistystäkin samalla.
Mies kommentoi keikkaa näin:
Mikko Alatalon Tarinankertojat-klubin keikka meni enemmän ja rempseämmin tarinankerrontaan kuin Jarkko Martikaisen ja siksi ehkä toimi jopa hieman paremmin formaatin kannalta.
Mikon kertomuksista tulivat monella tapaa mieleen Billy Joelin harrastamat Questions & Answers - iltamat (http://open.spotify.com/album/6hrdFbkMrtdFiZSrHjKU0W josta levy numero neljä) ja hän jaksoi jutuillaan pitää flown päällä. Yhtye soitti todella hienoja sovituksia tutuista kappaleista, eritoten siirtomaalaulut ja Coitus Intin aikaiset kappaleet soivat komeasti.
Puolityhjää salia katsellessa tuli harmitelleeksi, ettei klubi saanut enempää katsojia. Ainakin minun silmissäni Mikko Alatalo karisteli tällä keikalla sitä tyypillistä Tammerkosken sillalla - imagoaan, joka häneen niin vahvasti liitetään.
Todella hieno keikka, mahtaa harmittaa niitä jotka eivät nähneet, lälläslää.
***
Syksyllä olimme tosiaan samaisella klubilla kuuntelemassa Jarkko Martikaista. Tänä keväänä aion vielä mennä kuuntelemaan Anssi Kelaa (10.4.) ja Juha Lehteä (15.5.).
Voi ei, Mikko Alatalo. :) Ihan kaikella kunnioituksella. Minulle, 80-luvun lopun teinillä hän edustaa Hittimittaria ja sinisankaisia silmälaseja, mutta toki hän on tehnyt pitkän uran - aika mielenkiintoisenkin, kun ajattelee Juicen aikoja, iskelmäkappaleita, Känkkäränkkää ja nyt kansanedustajuutta.
VastaaPoistaKatja, täytyy sanoa että itse lähdin aika samoilla fiiliksillä keikalle. Yllätys oli positiivinen, Alatalo osoittautui todella monipuoliseksi artistiksi.
Poistaps. Mikolla oli muuten sinisankaiset silmälasit :)
Minulla on muistikuva, että olen käynyt lapsena kummitätini kanssa katsomassa Mikko Alataloa sinisine laseineen paikallisella urheilijan talolla, jossa hän lauloi mm. "minen mee uimaan, minen mee uimaan, kalat on vetteen pissanneet..." :)
VastaaPoistaSuojelusenkeli, Kiiminkijoki ja Hyasinttien aika (?) ovat kaikki kauniita kappaleita, vaikka Alatalo nyt ei suosikkeihini kuulukaan. Komppaan Katjaa tuossa ura-asiassa -hatunnoston paikka!