Lavalta: Literary Death Match (Korjaamo)

Siis mikä ihmeen Literary Death Match, pohdin kun Korjaamon uutiskirje kolahti sähköpostilaatikkoon. Eipä siinä, pyrin olemaan edes vähän kiinnostavanoloisten kulttuuritapahtumien suhteen ennakkoluuloton, joten tie vei Korjaamolle 20.3. todistamaan Literary Death Match Helsinki, Ep. 1:stä.

Korjaamon Vintti oli aivan ummessa tapahtumasta kiinnostuneita ja itsekin pääsin sisään ihan tuurilla kun en ollut tajunnut ostaa lippua etukäteen. Ensi kerralla otan tästä vaarin ja ostan lipun etukäteen (onhan se vähän halvempikin niin). Lippu siis kustansi Korjaamon jäsenkortin omistavalle 9 euroa ja muulle kansalle 10 euroa ovelta.

Ja mikä ihme tämä LDM nyt sitten on? Paikalla on siis aina 4 kilpailijaa, 3 tuomaria, 2 erää ja 1 finaali. Kilpailijoiden esiintymisjärjestys arvotaan niin, että kummallakin kierroksella lukee kaksi kirjailijaa ja kummankin kierroksen voittaja päätyy sitten finaaliin. Kilpailijat saavat lukea 7 minuuttia tai vähemmän omia tekstejään ja heitä arvostellaan liteary meritin (kirjalliset ansiot), performancen (esiintyminen) ja intangiblesin (no, kaikki muu) perusteella.

Korjaamolla tuomareina olivat Harri Hertell (literary merit), Anni Mattila (performance) ja tietysti Jeffrey Eugenides (intangibles). Tilaisuuden juonsi LDM:n kehittäjä, yhdysvaltalainen Todd Zuniga. Kilpailijoina olivat Johanna Sinisalo ja Riikka Pulkkinen (1. erä) sekä Teemu Manninen ja Rosa Likson (2. erä). Tilaisuus oli siis kaksikielinen ja siitä saatiin tietysti revittyä huumoria kun Zuniganin suomen ääntäminen oli vähän sinne päin (Johanna Senessalooo!).

Pulkkinen tanssii vitunmoisesti. Oikealla Johanna Sinisalo.

Ensimmäisellä kierroksella kisasivat siis Sinisalo ja Pulkkinen. Sinisalo luki pätkän kirjastaan Ennen päivänlaskua ei voi ja oli kilpailijoista ainoa, joka luki tekstinsä sekä suomeksi että englanniksi. Sinisalon esiintyminen oli voimakas ja itse ainakin muistelin mielelläni tuota hyvää kirjaa josta pätkä oli otettu. Sinisalon esitys oli kunnioitettavat 6 minuuttia ja 58 sekuntia pitkä, hyvin suomalaisen pedanttia siis. Riikka Pulkkinen puolestaan luki ainakin osan tekstistään, joka julkaistiin juuri julkaistussa antologiassa Pimppini on valloillaan. Kaikessa makaaberiudessaan teksti oli hauska ja esityksen kruunasi Pulkkisen tanssi Pulpin Common people -kappaleen tahtiin. Pulkkisen tanssia kuvailtiin, että se oli kuin Kleopatra ekstaasissa. Ensimmäisen kierroksen voitti Riikka Pulkkinen.

Teemu Manninen.

Toisella kierroksella kisasivat sitten runoilija Teemu Manninen ja kirjailija Rosa Likson. Manninen oli minulle ennestään tuntematon tyyppi, mutta hänen lukemansa runot viehättivät minua erityisesti rytmiikaltaan ja uskoisin, että ne ovat parhaimmillaan juuri ääneen luettuna. Ei voinut kuin kuunnella ja nauraa. Rosa Liksom puolestaan luki pätkän romaanistaan Hytti nro 6 kasvoillaan muhkeat, kimaltelevat viikset. Liksom sai kehuja siis viiksistään, suuresta tekstistä joka hänen paperillaan oli sekä tyylistään, joka Eugenidesin mukaan oli kuin Edgar Allan Poe meets Pippi Longstockings. Toisen kierroksen voitti Teemu Manninen.

Rosa Liksom viiksineen.

LDM:n voittaja valitaan loppupeleissä finaalissa, jonka sisältö vaihtelee. Siinä ei siis enää lueta, vaan kilpailijat voivat joutua suorittamaan erilaisia tehtäviä tai pelaamaan pelejä. Zunigan kertoi esimerkkinä, että eräässä LDM:ssä finaalissa oli pitänyt heittää cupcakeilla posteria, jossa oli Neil Gaimanin kuva. Finalisti, joka sai kuorrutuksen lähimmäksi Gaimanin suuta, voitti (Gaiman siksi, että hän aina lupailee tulevansa LDM:n, mutta on kovin kiireinen).

Korjaamon finaali oli korttipelin muodossa. Ensin lavalle pyydettiin viisi avustajaa ja minä tietysti tungin mukaan sinne nököttämään hölmö virne naamallani. Avustajille jaettiin isot pelikortit, joihin oli tulostettu suomalaisten kirjailijoiden kuvia. Ensimmäinen avustaja käänsi korttinsa ja pelaajan, siis toisen finalisteista, piti arvata onko seuraava kortti isompi vai pienempi. Jos arvaus osui oikeaan sai pisteen, jos sai koko rivin oikein sai monta pistettä ja jos mokasi menetti kaikki. Jokerin (joka oli Markus Kajo) tullessa vastaan joutui aloittamaan rivin alusta uusilla korteilla.

Peliä pelattiin pari kierrosta ja Pulkkinen oli voittamassa yhdellä (!) pisteellä mutta sääntöjä muutettiin niin, että Teemu Manninen pääsi lopulta tasapisteisiin. Lopullinen voittaja valittiin niin, että Eugenides valitsi kaksi satunnaista korttia ja korkeimman saanut voitti. Jostain syystä kasaan oli eksynyt yksi Korjaamon mainos, joka päätyi Manniselle, joten lopulta Pulkkinen voitti kymppikortilla, jossa komeili Sofi Oksanen.

Pulkkisen tuuletus.

Ilta oli todella hauska vaikka Vintti olikin tupaten täynnä ja näkyvyys salin takareunasta oli hieman heikko. Lisäksi oli vähän outoa hengata tilaisuudessa yksinään (Tuomas jäi juuri ja juuri oven taakse kun liput loppuivat) mutta päädyin esimerkiksi väliajalla sattumalta keskustelemaan Pulkkisen tädin kanssa, joka oli oikein mukavanoloinen.

Lopuksi leikin vielä fanityttöä ja pyysin sekä Eugenidesilta että Pulkkiselta tervehdyksen bloggaajille (ja teille muillekin lukijoille) tapahtuman flyeriin. (vähän nolotti fanityttöillä, mutta kerrankos sitä) Eugenidesin paras kommentti muuten tuli mielestäni silloin, kun hän kertoi tilanteesta jossa hän kuuli kustantajaltaan miten kirjan nimi on käännetty (lainaus on allekirjoittaneen muistikuva joten ei välttämättä vastaa todellisuutta pilkulleen):

And I was like, my book's name in Finnish is "Fucking"? Why didn't I come up with that myself?

Tapahtuman suosiosta johtuen se ilmeisesti järjestetään vielä uudelleen, joten pysykääpä kuulolla ja hankkikaa ensi kerralla liput etukäteen.

Kiitän ja kuittaan.

Lisätietoa konseptista täältä.