Ville Tietäväinen: Linnut ja Meret

Viime syksynä Ville Tietäväisen sarjakuvaromaani Näkymättömät kädet (WSOY, 2011) herätti laajaa huomiota. Helsingin Sanomissa teosta kuvattiin seuraavasti:


Se ei eristäydy käsitteellisiin sfääreihin vaan etsii elävää elämää ja todellisuutta. Se on nautinto silmille ja aivoille, sydämelle ja järjelle.


Vaan eipä ollut Näkymättömät kädet ensimmäinen kerta, kun Tietäväinen kuvaa elävää elämää kauniilla ruskean ja sinisen sävyisällä piirrostyylillään. Linnut ja meret ilmestyi jo vuonna 2003 Tammen kustantamana (ja josta Tietäväinen palkittiin sekä Kritiikin kannukset -palkinnolla että Grafia ry:n Vuoden huiput-kilpailun kultahuipulla). Myös tämä aikaisempi teos herättelee keskustelua epäoikeudenmukaisuudesta ja ihmiskohtaloista. Nyt vaan ei olla Espanjan auringossa, vaan Hong Kongissa vuosina 1995-1996. Siis siihen aikaan kun Hong Kongin kaupunkia oltiin vähitellen luovuttamassa Britannian hallinnon alta Kiinan erityishallintoalueeksi.


Lennetään niinkun linnut... ...ei niinkun höyhenet...


Tarina esitetään kolmessa episodissa. Toisaalla hongkongilainen nuoripari yrittää pärjätä parhaansa mukaan laittomassa asunnossa pienellä palkalla. Muualla vietnamilainen pakolaisperhe yrittää pitää kiinni oikeuksistaan, saada uuden elämän Hong Kongissa. Ja jossain siellä välissä selviää, miten eri tarinat linkittyvät toisiinsa.


Ihan kaikkea en ymmärtänyt ja jotain jätettiin tarkoituksella auki. Kokemus on silti vahva, unenomainen ja samalla tarkan todellinen, jopa terävä. 


Linnut ja meret -teoksessa oli minulle päällimmäisenä kyse rakkaudesta ja oikeudesta siihen, että saa rakastaa. Tai ylipäätään oikeudesta elää sellaisissa oloissa, joissa on turvallista. Näitä teemoja toistetaan myös Näkymättömissä käsissä.


Tietäväisen tekemää taustatyötä ei voi taaskaan kuin ihailla. Oma tietämykseni kyseisestä ajanjaksosta ja sen tapahtumista on jälleen kerran puutteellinen, mutta googlailemalla sai taas hyvin lisätietoa ja samalla taustakuvioita tarinalle.


Tämä(kin) albumi oli luettava läpi lähes yhdeltä istumalta. Sydämeen tuli suru siitä, miten epäoikeudenmukaista elämä voikaan joskus olla. 


Linnut ja Meret jää eri tavalla ajatuksiin elämään kuin Näkymättömät kädet, mutta se puhuu minulle samaa viestiä: Maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuuksia. Kaikkiin emme voi vaikuttaa. Mutta joihinkin voimme. Ja jos voimme, meidän pitäisi.


Toisen tekstin tästä voitte käydä lukemassa vaikka KVAAKista tai Lamourdererilta (joka tarjoaa minua kattavamman analyysin tästä teoksesta).