Alkuvuodesta Colm Tóibínin vastasuomennettu Brooklyn (Tammi, 2011) oli monessa blogissa esillä kehuvien arvioiden saattelemana. Minä kehtasin epäillä ja pohdin jo lukematta jättämistä, mutta kun teos sattui pistämään silmään alkukielisenä (Viking, 2009; Penguin 2010) kirjaston hyllystä niin olihan se mukaan otettava.
She had already packed one case and hoped, as she went over its contents in her mind, that she would not have to open it again. It struck her on one of those nights, as she lay awake, that the next time she would open that suitcase it would be in a different room in a different country, and then the thought came unbidden into her mind that she would be happier if it were opened by another person who could keep the clothes and shoes and wear them everyday.
Brooklyn kertoo nuoren irlantilaisen naisen, Eilisin, matkasta Amerikkaan etsimään parempaa elämää. Tarina sijoittuu 1950-luvulle, jolloin Irlannissa mahdollisuudet nuorille naisille ovat harvat ja kun sisaren järjestämä tilaisuus matkata New Yorkiin tarjoutuu, on Eilisin hypättävä laivaan matkassaan toiveita ja pelkoja.
Elämä Brooklynissa ei ole aivan karikotonta, mutta Eilis selviytyy hyvin; hän viihtyy työssään vaatekaupassa, opiskelee kirjanpitämistä, tulee toimeen miten kuten kanssa-asujiensa kanssa ja tapaa komean Tonyn. Tulevaisuus näyttää hyvältä, kunnes uutiset kotisaarelta pistävät suuret suunnitelmat uuteen uskoon ja pakottavat Eilisin tekemään suuria päätöksiä oman elämänsä suhteen.
Tóibín kirjoittaa koruttomasti ja se sopii tyyliin, onhan Eiliskin vaatimattomista oloista eikä hän ole luonteeltaansakaan räiskähtelevä. En tiedä mikä nimisekaannus minulla oli, mutta yllätyin todella kun tajusin Tóibinin olevan mies kääntäessäni eräänä lukupäivänä esiin takakannen kyömynenäisestä miehestä. Yllättyminen johtui ehkä siitä, että suurin osa romaanin henkilöistä on naisia ja jotenkin sitten ennakkoluuloisesti kirjailijankin olevan. Hmph.
Loppupeleissä Brooklynista ei tullut minulle mitenkään elämää suurempaa lukukokemusta, mutta en minä tätä harmittelekaan. Reilun kaksisataasivuisen kirjan luki ihan mielellään ja sai pohtimaan monia elämän valintoja ja niiden oikeellisuutta tai tekotapaa. Olisin kuitenkin kaivannut kirjaan jotain, en ehkä saanut aivan kiinni Eiliksen hahmosta tai luonteesta.
Keinuvalla laivalla Amerikkaan ovat matkustaneet myös ainakin Katja (jolle kirja oli pieni helmi ja jonka jutun lopusta löytyy linkki vielä moneen moneen arvioon tästä), Minna (jota jäi kaihertamaan jokin), Sara (joka rakastui tähän varauksetta) ja Liisa (joka lumoutui täysin).
Osallistun tällä Ikkunat auki Eurooppaan : Länsi-Eurooppa - haasteeseen (Irlanti) ja avaan TBR100-listani.
Colm Tóibín: Brooklyn.
Viking, 2009; Penguin 2010. 252 s.
Kansi: Werner Bischof / Magnum Photos.
Suomennettu: Brooklyn, Tammi 2011.
Kääntäjä: Kaijamari Sivill.
Kiva että luit tämän, vaikkei se ihan suurimmaksi lukuelämykseksi muodostunutkaan. Toibin on tosiaan taitava naisen sielunelämän kuvaaja!
VastaaPoistaMaria: Tóibín kyllä kirjoittaa sen verran hyvin, että voisin kyllä ihan hyvin lukea häneltä jotain muutakin joskus tulevaisuudessa. :)
PoistaOlen edelleen sitä mieltä, että kirja on pieni helmi. Ei se minullekaan mikään järisyttävä lukukokemus ollut, mutta hierovireisyydessään ihana ja samalla niin kuulas ja kaunis kirja.
VastaaPoistaMitä sinä muuten pidit kirjan lopusta? Minusta kaikki meni juuri niin kuin pitikin.
Katja, minä en ole oikein vieläkään ihan varma mitä mieltä olin. Ehkä tässä oli juuri se juttu, että kun en saanyut oikein Eilisistä otetta minun oli myös vaikea muodostaa mielipidettä hänen päätöksestään. Ei se loppu minua kyllä mitenkään raastanutkaan, mutta mietin että tuliko hänestä nyt onnellista vai ei.
PoistaKuulas on tälle hyvä sana!
Oi, minulle tämä kirja tosiaan oli lähestulkoon täydellinen, enkä jäänyt kaipaamaan mitään lisää. Mutta ei tämä ehkä ole sellainen kirja, jonka kuvittelisinkaan lumoavan jokaisen lukijan, vaikka se minulla osui juuri johonkin oikeaan sielunsopukkaan :)
VastaaPoistaLiisa, onneksi jokaiselle kirjalle (uskon) on paikkansa jonkun täydellisenä kirjana. :) Lukuhetkellä on myös paljon vaikutusta. Ihanaa oli kyllä lukea sinun ilahtunut arviosi tästä.
PoistaMinustakin tämä oli helmi, mutta niin pienieleinen, ettei oikein kärsi hehkutusta. Moni on sanonut, että Eilis oli liian tasainen ja tunteeton, mutta minusta hän oli vaikuttava juuri sellaisena.
VastaaPoistaKirjan perusteella olisin voinut kuvitella minäkin kirjoittajan olevan nainen.
Karoliina, oli kyllä jotenkin konstailematon tämä kirja, vähän kuin Eiliskin. Jämpti, hyvällä tavalla. Minusta Eilis ei varsinaisesti ollut tunteeton, minä en vain saanut otetta hänen luonteestaan (sillä olen varma, että siellä oli vielä paljon). Uskottava hän kyllä oli!
PoistaMinä tosiaan rakastin tätä kirjaa, sen jokaista sanaa. Luin kirjan ennen joulua Irlannissa, ja lukupaikka (jota myös rakastin) antoi lukemiseen vielä oman säväyksensä ja ihanuustekijänsä. <3
VastaaPoistaYmmärrän kyllä ettei Tóibínin vähäeleinen tyyli välttämättä ole jokaisen mielestä yhtä lumoavaa. :)
Sara, vähäeleinen tyyli oli kyllä kiistatta ihana, sitä en kiellä! Eilisin tarina ei sen sijaan niin sytyttänyt minua. Ehkä voisin siis kokeilla jotain muuta Tóibínin tarinaa!
Poista