David Nicholls: One Day (suom. Sinä päivänä)

David Nichollsin kehuttu One Day (2009; suom. Sinä päivänä, 2011) oli ostoslistalla viime joulukuisella Lontoon matkallani ja kirja tarttuikin mukaan Notting Hillissä sijaitsevasta kirjakaupasta. Olin lukenut etukäteen kirjasta paljon kehuja, joten osittain ennakko-odotusten laskemiseksikin lukeminen lykkääntyi näin pitkälle.

He lit his cigarette thoughtfully. 'Well the thing is, Em--'
'"Em"? Who's "Em"?'
'People call you Em. I've heard them.'
'Yeah, friends call me Em.'
'So can I call you Em?'
'Go on then, Dex.'

Kirjan rakenne on seuraava: on kaksi ihmistä, Dexter ja Emma, yksi päivä, 15. heinäkuuta, ja 20 vuotta. Tapahtumat alkavat vuodesta 1988, kun Dexter ja Emma tutustuvat toisiinsa paremmin valmistujaisjuhliensa jälkeen, ja päättyvät sinä hetkenä kaukaiselta tuntuvaan vuoteen 2007. Aika kuluu ja elämä kuljettaa, Dexterin ja Emman elämät kulkevat omia mutta osittain myös yhteisiä ratojaan. Miten ystävyys (vai kentien enemmän?) pysyy kasassa, kun tielle asettuvat tyttö- ja poikaystävät, työpaikat, ikävuodet?

Tästä kirjasta on hankala sanoa muuta kuin että se oli hyvä. Se on siinä mielessä omituinen kirja, että minä en esimerkiksi juurikaan pitänyt kummastakaan päähenkilöstä. Ennemmin olisi tehnyt mieli käydä ravistelemassa heitä, sanomassa wake up and smell the coffee. Dexter on varsinainen itseään täynnä oleva douchebag (etenkin nuorena) ja Emma jonkinlainen 80-luvun hipsteri (ilman ironisia viiksiä toki). Astetta hyväosaisempi Dexter tahtoo tv-tähdeksi, julkkikseksi, ja Emma kirjailijaksi, tai näyttelijäksi, tai joksikin merkitykselliseksi, vaikka tekeekin pitkää päivää rasvaisessa tex mex-ravintolassa.

'You're gorgeous, you old hag, and if I could give you just one gift ever for the rest of your life it would be this. Confidence. It would be the gift of confidence. Either that or a scented candle.'

Nicholls kirjoittaa sujuvaa tekstiä ja muutamassa vuodessa on käytetty myös hykerryttäviä tyylikikkoja, muun muassa ovelia toistoja. Myös kerrontatyyli on kiinnostava; vaikka lukijalle näytetään Dexterin ja Emman elämästä vuosittain vain yksi päivä pysyy lukija hyvin kärryillä siitä mitä tapahtuu, mitä on tapahtunut. Joitakin johtopäätöksiä saa toki vetää myös itse.

One Day jäi minulle keskinkertaiseksi lukukokemukseksi, mutta kyllä tätä siitä huolimatta luki pääosin ilokseen. Voisin uskaltaa lukea Nichollsilta jotain muuta, eikä kirjasta tehdyn elokuvan katsominen olisi sekään hassumpi ajatus.

(jälkikirjoitus 27.4.12 : kyllä mää tästä näin jälkikäteen aatellen pidin, että on tää enempi hyvä kuin keskinkertainen :)

Tätä on luettu todella monessa blogissa suomennoksen ilmestymisen jälkeen, linkitän tähän nyt Katrin ja Katjan myös pääosin ilahtuneet arviot, joista pääsee eteenpäin moneen muuhun blogiin.

Tällä kirjalla vips vain haalittu myös yksi rasti TBR100-listalle ja merkkailtua Ikkunat auki Eurooppaan -haasteesta Iso-Britannia.

David Nicholls: One Day.
Hodder & Stoughton, 2009. 435 s.
Kansi: Craig Ward.

Suomennos: Sinä päivänä.
Otava, 2011. 504 s.
Suomentanut: Sauli Santikko.

ps. Kuvan toisen puolen ottamisesta, mallina toimimisesta ja koko kuvan muokkauksesta isot kiitokset kärsivälliselle Tuomakselle. Ei voisi olla naisella parempaa IT-tukea.