Kyllä minä niin mieleni pahoitin tai siis en kun vihdoin ja viimein sain tartuttua Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaan (WSOY, 2010). Opusta ovat kehuttu minulle ystävien toimesta mutta myös teatterin vessajonossa, joten olihan tämä nyt luettava.
Jos ihminen ei osaa jonottaa, koko elämä menee kohkaamiseen ja kiilaamiseen. Semmonen ihminen luulee nopeuttavansa omaa etenemistään, mutta oikeasti se vain hidastaa muita, kyllä näin on.
Mielensäpahoittaja koostuu siis neljästäkymmenestä 80-vuotiaan rehdin suomalaismiehen kantaaottavasta mielipidekirjelmästä. Karvalakissa ja ruutupaidassa tuvan pöydän ääressä rustaava ukko on helppo kuvitella mielessään eikä hassummalta tunnu sekään, että kuulen jatkuvasti päässäni itse kirjailijan äänen, Janakkalasta kajahtaa!
Asia on jämpti: ennen oli kaikki paremmin ja nykyaikana on jos jonkinlaisia humputuksia, taskupuhelimia ja kalkkunoita joulupöydässä. Eikä ole rouvaakaan enää kotona seurana, vaan häntä on matkattava katsomaan Koivukotiin. Joskus syödään kiisselit ja nukahdetaan yhdessä pöytään. Pojan ja miniän touhuja ei aina ymmärretä, halaamisia ja muita.
Kyllä on sekamelskaa laittaa ananaksia kanakastikkeeseen niin kuin eilen oli todellisuus. Jälkiruuat ja pääruuat pitää tehdä ja syödä erikseen. Makaronia voi olla lisukkeena ja lapsipotilaille ketsupin kanssa, tämän verran tulen vastaan.
Kirjan mielensäpahoittaja on harvinaisen sympaattinen tapaus ja huomaan jopa olevani monessa asiassa samaa mieltä (esimerkiksi tuossa jonottamisasiassa enkä oikeastaan kyllä ananaskanastakaan perusta). Ei se aina ole parempaa, uusi. Kaiken sen paheksunnan alla sykkii kultainen sydän, uskoisin, sellainen joka todella välittää muista ihmisistä mutta sen sanominen nyt vaan on välillä niin kamalan vaikeaa.
Mielensäpahoittajan mieltää helposti huumorikirjaksi, mutta on siinä muutakin. Jotain syvempää ymmärrystä tästä ihmiselämästä ja nimenomaan katsaus yhden ihmisen taivallukseen täällä maan kamaralla. Ja siitä miten se yksi ihminen täällä pärjää, ajatuksineen ja perunoineen.
Tuomas Kyrö ihastuttaa minua nykyisin joka keskiviikko Nelosen Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmassa. Tämän kirjan perusteella arvostan häntä entistä enemmän ja aion varmasti lukea enemmänkin Kyrön kirjoja.
Mielensä ovat pahoittaneet minun lisäkseni muun muassa Sara (jolle tämä oli vahva kokemus) ja Aamuvirkku yksisarvinen (joka yllättyi kirjan monitahoisuudesta). Ja Kirsi ehti jo lukea Mielensäpahoittajan jatko-osan Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike.
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja.
WSOY, 2010. 130 s.
Kansi: Mika Tuominen.
Huomasit kai Kyrön tänään aamu-tv:ssä? Löytyy myös Areenasta, jos kiinnostaa. On se hauska mies :)
VastaaPoistaNo enpä huomannut, pitääpä tsekata! Kiitos Unni, hauska mies on Tuomas!
PoistaMielensäpahoittaja on upea kirja. Hauska ja koominen, mutta samalla lämminhenkinen ja liikuttava. Ja niin tarkkanäköinen! Ihan suosikkejani, ehdottomasti. Eilen sain miehekkeenkin aloittamaan sen lukemisen (ostin sen itselleni vastikään), eikä siitä nauramisesta meinannut tulla loppua :D
VastaaPoistaNyt vain sitten tuon jatko-osan lukemista odotellessa...
Suketus, minä panttasin tätä kirjastosta niin pitkään että piti lukea pikana ja palauttaa tänään eikä mies ehtinyt lukea. Päätettiin kuitenkin lainata uudestaan, koska mahtavahan tämä oli ja jatko-osa pitää ehdottomasti lukea. :)
PoistaKiva että tykkäsit! Tämä on tosi hauska ja sympaattinen kirja. Minä luin eilen illalla jatko-osan, ruskeakastikkeen, ja se on ihan yhtä hyvä! :)
VastaaPoistaSanna, ehdottomasti! Mahtavaa että sinusta(kin) ruskeakastike on hyvä, sitä odotellessa!
PoistaMinunkin mielestä tämä on kerrassaan hieno kirja. Hauska, sympaattinen ja liikuttava. Lisäksi se osuu monesti juuri asian ytimeen ja monesti itsekkin nyökyttelin päätä mukana ja mielenipahoitin.
VastaaPoistaKiva, että sinäkin pidit tästä kirjasta. Enpä ole vielä sellaiseen törmännyt, joka ei tästä olisi pitänyt. Jopa minun nirso mies luki tätä vedet silmissä nauraen. Jatko-osan lukemista täälläkin odotellaan. :)
Aletheia, kyllä ollaan ytimessä! Vaikka on mukamas niin kärjistettyä ja vanhanaikaista niin ei sitten kuitenkaan.. :) Kiva että nirsokin mies piti!
PoistaMä en ole lukenut tätä vieläkään, mutta ilmiselvästi pitäisi kyllä! Tai kuunnella, Litjan lukemana ;)
VastaaPoistaKyllä Erja pitäisi! Ja kuulemma on tuo äänikirjakin hyvä, Sara sitä muistaakseni kehui.
PoistaTämä on minulla TBR100-listalla. Aivan ehdottomasti aion lukea tämän. Ensin juuri tämän, sitten varmasti jatko-osankin. Järjestys se olla pittää. :)
VastaaPoistaKatja, tietysti! Nykyajan hömpötyksiä tuollainen järjestysten sotkeminen ja etuilu ja niin päin pois. Niin. ;)
PoistaMustakin tää oli mainio, nauroin ääneen ja sitten vähän itkin ääneen.
VastaaPoistaLiina, bussissa kyllä hihitytti ja samalla teki mieli rutistaa sitä setää (sillain salaa, kun halailuhan oli vaan rouvalle varattu).
PoistaMullakin on tämä vielä lukematta, mutta kiinnostaa kovasti. On vaan niiiiiin pitkä jono taas ja paljon haluja joka suuntaan... No, elämässä pitää aina olla tavoitteita! :-D
VastaaPoistaPaula, tämä on onneksi nopiasti luettu jos niin tahtoo. Tavoitteita ja virstanpylväitä pittää olla!
PoistaMielensäpahoittaja täytyy saada pian lukujonon kärkeen! Silloin kun tämä julkaistiin, olin vähän kiinnostunut, mutta en kiirehtinyt. Sitten tämä vähän unohtui, kunnes alkoi Hyvät ja huonot uutiset ja tykkään kyllä ohjelmassa Kyrön huumorista, joten siitä lähtien tämä on alkanut kutkuttamaan uudestaan :)
VastaaPoistaLaura, minulle kävi vähän samalla tavalla! Kauheastihan tämä oli tapetilla silloin, tai oikeastaan edelleen, mutta nyt vasta sain aikaiseksi varata tämän. Hyvät ja huonot uutiset nimenomaan inspiroi minut tämän vihdoin lukemaan, hyvät jutut on Kyröllä :)) Kohta taas!
PoistaTämä on ihan loistava. Lopussa itkin ihan vuolain kyynelin. Hankin jo itselleni sen jatko-osankin, vaikka harvoin ostan kirjoja ihan uutena ja täyteen hintaan. Ja Hyvistä ja huonoista uutista tykkään kanssa.
VastaaPoistaMerenhuiske, lopetus oli kyllä tässä hieno ja kaunis. Jotkut kirjat vain on ostettava heti ja äkkiä. :)
PoistaMinä en aluksi edes kiinnittänyt huomiota koko kirjaan, kunnes sitten kuitenkin päätin lukea. Ja voi että kannatti! Niin ihana, hauska, surullinen pieni kirja! Vedet valuivat silmistä kun luin tätä autossa kesälomamatkalla, olin ilmeisesti niin vakuuttava, että mieskin luki tämän. Ja tykkäsi. Ruskea kastike on ehdottomasti luettava :)
VastaaPoistaVoi että, tämä olisi varmaan hauska automatkailukirja! Minä luin tästä sohvalla istuessani miehelle muutamia pätkiä ja häntäkin huvitti. Lupasin lainata uudestaan, kun nyt tuo palautusaika tuli vastaan.
PoistaOijoi! <3 Mielensäpahoittaja on ihana, tavattoman humaani ja viisas kirja! Ja Kyrö on superihana! <3 Minä sain juuri käsiini jatko-osan, ruskeakastikkeen. Toivon ehtiväni pian sen pariin. :)
VastaaPoistaIhanasti kirjoitit kultaseni! <3
Sara, sinäpä sen sanoit! Kyrö on kyllä ihana ja symppis! Ja kiitos <3
Poista