Anni Sinnemäen ja Milka Alasen runoista ja valokuvista koostuva teos Sokeana hetkenä (Nemo, 2003) joutui odottelemaan yöpöydällä luvattoman pitkään. Runojen ja kuvien muodostamiin tuokioihin oli hankala upota, kun päässä pyörivät graduasiat.
Nyt halveksin haaveita
joita rakastin silloin
se mitä toivoin oli vailla
todellista syvyyttä
eikä edes maksanut mitään
Halusin lapsia ja rapistuneen talon
minuun vetosivat runot
joista en ymmärtänyt mitään
Runosta Minä olin nuorena niin kypsä
Useimmille Anni Sinnemäki lienee tutuin pesteistään sekä Ultra Bran että eduskunnan riveissä, minulle enemmän Ultra Bran kautta. Osaan monta UB:n kappaletta ulkoa ja Vesireittejä-kappaletta oli mahtava kuunnella sinä kesänä, jona ajoin joen vartta ennen aamukuutta töihin. Sen sijaan Ultra Bran keikalla en ole koskaan ollut, eikä yhtye sijoittune ihan suosikkieni top kymmeneen, mutta aika lähelle kuitenkin.
Sokeana hetkenä on kiinnostava kokoelma Sinnemäen tekstejä, joita kuvittavat Milka Alasen häikäisevän värikkäät valokuvat. Ultra Bran levyttämiä runoja tai tekstejä oli minulle selkeästi hankalampi lukea, ne kun eivät tuntuneet samalta luettuina kuin kuultuna. Sen sijaan ne, joita en ollut koskaan kuullut, niin, osa niistä hiipi jonnekin mielen kulmaan ja teki sinne pesän.
Miehillä on suuret
kämmenet
joilla aivan vastasyntynyt
voi levätä
vaikka he lapsena käyttäisivät
sukkahousuja
eivät he enää tee niin
Runosta Leveä selkä
Sinnemäen esikoisrunokokoelma sisältää kiinnostavia ajatuksia elämästä, etenkin rakkaudesta. Runot ovat omalla tavallaan kovin arkisia, joskus puhekielisiäkin (Hei tuu jo takain / ja sitten vastaisit / mustakin on ollut tosi / kurjaa ilman sua). Juodaan kahvia, poltetaan tupakkaa ja käännetään tyynyjä.
Myönnän, keskityin tähän teokseen huonosti. Mutta sanon että lukekaa, tai kuunnelkaa. Vaikka runo kerrallaan, kesämökin laiturilla tai ratikkapysäkillä.
Anni Sinnemäki & Milka Alanen: Sokeana hetkenä
Nemo, 2003. 117 s.
Nemo, 2003. 117 s.
Ulkoasu: Ilona Ilottu / dog design.
Kuulitko musiikin lukiessasi? Mie melkein lauloin kun luin, toisaalta olin jo valmiiksi niin Ultra Bran keikasta innoissani, että kirjan lukeminen oli valmistautumista tulevaan.
VastaaPoistaMiellyttävä kuva postauksessasi. :)
Hanna, kuulin! Se oli melkein häiritsevää, koska rytmitys muuttui päässä heti eriksi. Luinkin nuo tutummat laulamalla, siis päässäni. Ja kiitos paljon, uudelta kotitieltä.. :)
Poistakivoja runoja ..mukavaa tulevaa kesäkuuta
VastaaPoistaKiitos samoin, Aikatherine!
PoistaOi ihanat Anni Sinnemäen tekstit. Minulla on omanani Aleksis Kiven katu, mutta tämä Sokeana hetkenä olisi vielä niin paljon täydellisempi. :)
VastaaPoistaKatja, minä olen yrittänyt myös etsiskellä tätä koska tuntuu että tämä ansaitsisi rauhallisemman tutustumisen. Ehkäpä se joskus tulee sopivana hetkenä vastaan. Ja tuon Aleksis Kiven kadun voisin myös lukea.
PoistaMinä rakastan Sinnemäen tekstejä ja osaan varmaan melkein kaikki Ultra Bran biisit ulkoa. Olen laulanut niitä niin paljon. En varmaan voisi lukea runoja kuulematta musiikkia, en mitenkään.
VastaaPoistaKirjailijatar, tässä oli mielestäni hienosti tasapainotettu teos "tuttujen" ja vieraiden tekstien kesken. Jos et ole lukenut ja pidät Sinnemäen teksteistä suosittelen tätä ehdottomasti sinulle.
PoistaTämä on ihana kirja, jonka olen lukenut melkein puhki. Ainoa runokirja, joka on sellaisen kunnian käytössäni saanut. ;)
VastaaPoistaKuvat ovat upeita ja toimivat hyvin tekstin kanssa, ihana kokonaisuus. Snif! Ihan liikutun!
Tästä kirjasta löysin blogilleni nimenkin, silloin joskus tuhat vuotta sitten. :)
Siis Suketus, minä huomasin sen kohdan ja ajattelin sinua mutta unohdinpa sitten. Ei hassumpi lähtökohta blogin nimelle, sanon. :)
PoistaKyllä minun on varmaan lainattava tämä uudestaan tai ostettava jos tulee vastaan. Ihan että ehtisi tutustua paremmin.