Joel Haahtelan kolmas romaani Tule risteykseen seitsemältä (Otava, 2002) kuljettaa lukijan Portugaliin. Fado-orkesteri matkaa rämisevällä Volkswagenilla kohti uppoavaa kylää. Guitarran-soittaja Auguston mielessä ei kuitenkaan ole päällimmäisenä huoli vyöryvistä aalloista, vaan ajatus naisesta ja salaisesta suudelmasta, toive rakkaudesta. On kuitenkin myös epävarmuus omasta itsestä, hämmennys isän identiteetistä, omista juurista. Eikä Augusto ole orkesterissaan ainoa, joka painiskelee elämän aalloissa.
Myöhemmin seison parvekkeella ja katselen vastapäistä taloa, sen pimeää seinää, muutamaa valaistua ikkunaa. Tuuli työntyy paidankauluksesta sisään ja tekee olon vilpoiseksi. Hämärän kaupungin yllä hehkuu halo. Kissat luikkivat pitkin muurinpäällyksiä ja niiden silmissä hiiltyvät veitsen terät. Katselen kaupunkia, joka kätkee sisäänsä salaisuuksia, lukemattomia tarinoita. Tähän kaupunkiin voi hukkua niin kuin ihminen hukkuu omaan mahdottomuuteensa.
Minä pääsin Auguston kerronnan rytmiin vasta joskus kirjan puolivälissä. Se taas johtuu siitä, että pääni oli aivan liian täynnä ajatuksia päästäkseni portugalilaiseen maailmaan sisälle, en osannut keskittyä, koen olevani enemmän kotona eksyksissä Keski-Euroopan kapeilla kaduilla (vaikka Häiriö maisemassa saikin minut lumoutumaan Portugalista). Minä ehkä myös kiinnostuin enemmän sivuhahmosta, Fernandosta, joka kamppaili kohtalon sormissa: tuleeko hänkin kuolemaan 32-vuotiaana kuten hänen isoisänsä ja isänsä ennen häntä?
Ja José on todellakin oikeassa sanoessaan kappaleen olevan kaunis ja surumielinen. Tuntuu kuin se löytäisi juuri sen onton kohdan jokaisen sydämessä, johon kätketään onni ja sen vastakohta, hiljainen kaipaus.
On kuitenkin sanottava, että Haahtelan lumo on vahva myös tässä teoksessa. Tarkkanäköiset lauseet piirtävät kuvan niin merenhuuhtomista lattialankuista kuin harmonikan soinnistakin.
Seuraavan Haahtelani minä aion lukea rauhassa omenapuun alla.
Risteykseen ovat kävelleet myös Susa (jonka olo jäi levottomaksi mutta lohdulliseksi), Katja (joka kuvaa tätä lempeäksi ja valoisaksi), Jum-Jum (jolle iski kaipaus Portugaliin), Pekka (joka kuvaa tätä yhdeksi Haahtelan kirkkaimmista helmistä) ja Sara (jolle tämä oli pieni pala täydellisyyttä).
Otava, 2002. 207 s.
Kannen kuva: Joakim Eskildsen.
Graafinen suunnittelu: Päivi Puustinen.
Kertomastasi tulee vähän mieleen yksi tiiliskiviromaani josta pidin tosi paljon; Mercierin Yöjuna Lissaboniin.
VastaaPoistaJa Haahtelaa rauhassa omenapuun alla, voi Linnea, sä olet aivan mestari luomaan ihania kuvia <3.
Lukematta on tämä vielä, kauhukseni huomasin, että tätä ei ole kirjastoissakaan saatavan enää kunnolla, meilläkin enää kaksi jäljellä! Täytynee siis lukea nopeasti, ennenkuin häviää viimeisetkin...
Erja, tämä taitaa olla aika haluttu kirja! Äkkiä siis bongaamaan jostain, edes lainaksi. Ja kiitos. <3
PoistaLaitan Yöjunan Lissaboniin korvan taakse!
Oi, Haahtelaa omenapuun alla kuulostaa kyllä aika täydelliseltä!
VastaaPoistaSusa, niin vähän ajattelin. Pitää kokeilla kesällä, että millaista se oikeesti on. (note to self: hanki uusi riippumatto)
PoistaTämä on Elenan jälkeen lempparini Haahtelalta. Portugali <3
VastaaPoistaAnna, uskon että Portugalista pitävälle tämä todella on elämys. Minä en ole vielä käynyt, Espanjassa tosin olen. Mutta ehkä joskus.. :)
PoistaMinäkin niin haluan lukea tämän; en vain vielä ole saanut aikaiseksi hakea tätä kirjastosta, kun tätä ei tuossa meidän lähikirjastossa ole ensimmäistäkään kappaletta... Sinäkin kirjoitit tästä niin kauniisti, tapasi mukaan, vaikka et ihan heti kirjan rytmiin ollutkaan päässyt.
VastaaPoistaMaria, kiitos! Tämä selvästi on harvinaisempi Haahtela kuten tuolla vähän Erjan kanssa sivuttiinkin. Harmi kyllä tästä ei taida olla tulossa uutta painostakaan, voi kun tekisivät edes pokkarin!
PoistaKeski-Euroopassa eksyminen on minullekin kotoisampaa ja tutumpaa kuin Portugalissa kuljeskelu, mutta rakastuin (!) silti tähän kirjaan niin, että voin Annan tavoin todeta tämän olevan Haahtela-lempparini heti ihanan Elenan jälkeen.
VastaaPoistaSinä kirjoitit ihanasti. <3
Katja, toivon että lukijat pomppaavat täältä sinun ja muiden teksteihin löytämään sen rakastuneen arvion. :) Minulla suosikit taitavat tällä hetkellä olla Katoamispiste ja Elena.
PoistaKirjoitit tosi ihanasti :). Minulla on tämä Haahtelalta vielä lukematta, mutta aihe ainakin vaikuttaa kiinnostavalta :).
VastaaPoistaSanna, tämä on todella kiinnostava, suosittelen lämpimästi. Ja kiitos. :)
PoistaTämän kirjan kohdalla olen (melkein) sanaton! <3 Sanon vain, että kirjoitit ihanasti ihanasta kirjasta! <3
VastaaPoistaKiitos ihana Sara <3
PoistaHaahtelaa omenapuun alla, täydellistä! Täytyypä tehdä lainaretki appivanhempien kirjahyllyyn.
VastaaPoista