Hannele Huovi & Jukka Lemmetty: Urpo ja Turpo avaruudessa

Eräs ei-niin-kiireinen aamu oli hyvä aloittaa matkustamalla tähtien taakse lukemalla Hannele Huovin ja Jukka Lemmetyn kirjan Urpo ja Turpo avaruudessa (Tammi, 2011). Nimensä mukaisesti hellyttävät lelukarhut seikkailevat tässä opuksessa avaruudessa ja tutkivat sen salaisuuksia.

Mutta Urpo jatkoi lukemista. Urpo oli rauhallinen karhu, mutta nyt outo kiihtymys valtasi karhun. Sen silmät laajenivat. Sen oli pakko pysähtyä miettimään. Maailma oli suuri ja ihmeellinen ja täynnä salaisuuksia. Samalla Urpo oli mielissään siitä, ettö lastenhuone oli tuttu, mukava ja turvallinen paikka.

Kaikki alkaa siitä, kun tuo harmaa ja rauhallinen Urpo tutustuu lastenhuoneen kirjahyllystä löytyneeseen avaruuskirjaan. Kirjassa kerrotaan muun muassa mystisestä vetovoimasta ja kuista, tähtien syntymisestä ja mustista aukoista. Pelkkä lukeminen ei tietenkään uteliaalle karhulle riitä, vaan avaruutta on päästävä myös tutkimaan. Niinpä lastenhuoneen lelut alkavat rakentaa rakettia ja koota retkikuntaa avaruusmatkaa varten. Suurin selvitettävä kysymys lienee onko avaruudessa elämää.

Urop selitti, että tähdet syntyvät juuri noin: kaasu ja pöly kasvattavat tähteä ja loppujen lopuksi siitä tulee suuri ja kirkas. Lastenhuoneessa oli nyt pieni tähtivauva.

Urpon ja Turpon lisäksi retkikuntaan pääsevät mukaan myös peltinen robotti Hakke sekä reipas Barbi. Keni sen sijaan ei reissusta välitä ja Molla-Maija hoitaa asioita maankamaralla hoivaten tähteään ja siivoten muiden jälkiä. Avaruusmatkailun lisäksi kirjassa esitetään hyviä syvällisiä kysymyksiä (Mistä tuli ensimmäinen karhu?) ja otetaan toisia huomioon hellästi silittäen tai kauniita sanoja kertoillen. Vaikka ollaan sitä välillä vähän ilkukurisiakin.

Avaruustarina etenee lyhyinä lukuina, joissa perehdytään siis erilaisiin avaruusasioihin. Toisinaan puhutaan jopa ihan tieteellisiä, toisinaan ihmetellään Barbin kuukenkäostoksia tai sitä miten jediksi voi tulla. Tarina kulkee leppoisasti ja hauskasti, minä ainakin hymystelin lukiessani.

Urpo ja Turpo ovat minulle lapsuudesta tuttuja niin kirjoista kuin televisiostakin ja mielestäni on mukavaa, että sarja jatkuu edelleen. Jukka Lemmetyn piirrokset ovat suloisen värikynämäisiä ja Huovin kirjoitustyyli uppoaa minuun tietyllä lempeydellään. Mielestäni on myös mukavaa, että voidaan tehdä myös tällaisia mietteliäämpiä lastenkirjoja; aina ei tarvitse olla ängriböödsiä tai muita. Voi olla vain lelukarhuja, lastenhuone ja mielikuvitus.

-Äiti on avaruuden olento siinä missä muutkin, Turpo sanoi asiallisesti. -Aika arvaamaton olento.
-Mutta hellä, kuiskasi Urpo.

Ja jotta teidän ei tarvitsisi uskoa vain minun sanaani, suosittelen tutustumaan myös Penjamin ja Juhan arvioihin. He ovat nimittäin lukeneet kirjan isän kunnioitettavassa roolissa.

Hannele Huovi & Jukka Lemmetty: Urpo ja Turpo avaruudessa
Tammi, 2011. 89 s.