Edward Albee: Who's Afraid of Virginia Woolf?

Edward Albeen näytelmä Who's Afraid of Virginia Woolf? (1962) on tarttunut mukaani joskus kauan sitten, en enää edes muista mistä. En tainnut edes tietää mistä näytelmässä on kyse, Woolfin nimi vain kiinnitti huomioni ja kaappasin näytelmän mukaani.

Honey [rising quickly]: I wonder if you could show me where the... [her voice trails off]
George [to Martha, indicating Honey]: Martha...
Nick [to Honey]: Are you all right?
Honey: Of course, dear. I want to... put some powder on my nose.
George [as Martha is not getting up]: Martha, won't you show her where we keep the... euphemism?

Who's Afraid of Virginia Woolf? on kolminäytöksinen, aikakaudelleen poikkeuksellisen pitkä näytelmä (yli kolme tuntia). Se keskittyy kahden pariskunnan ympärille, Marthan ja Georgen sekä Nickin ja Honeyn ympärille. Kaikki tapahtuu Marthan ja Georgen asunnossa keskellä yötä väsyneiden ja viinanhuuruisten yliopiston juhlien jälkeen.

Nick ja Honey saapuvat viattomasti yömyssylle, mutta päätyvätkin todistamaan Marthan ja Georgen toistensa sanallisen väkivaltaista höykytystä eivätkä vieraatkaan loppupeleissä säästy iskuilta. Vanhemman pariskunnan keskinäinen sanan säilän heiluttelu on ahdistavaa ja taidokasta luettavaa; intensiteetti on huima kun iskuja jaellaan puolin ja toisin ja salaisuuksia paljastetaan. Toden ja valheen raja on häilyvä ja lukijan (tai katsojan) on pysyttävä tarkkana jotta pysyy selvillä suhteiden koukeroista.

George: Let's see now... what else can we do? There are other games. How about... how about... Hump the Hostess? HUNH?? How about that? How about Hump the Hostess? [to Nick] You wanna play that one? You wanna play Hump the Hostess? HUNH? HUNH?
Nick [a little frightened]: Calm down, now.

Enempää näytelmän juonesta ei kannata kertoa, sillä paljon on löydettävä rivien välistä ja en toki halua riistää sitä iloa keneltäkään. Teksti on hyvin dialogivetoinen eikä ympäristöä tai henkilöitä kuvata kovin paljon, mutta pienistä palasista saa helposti rakennettua itselleen kuvan Marthan ja Georgen asunnosta ja henkilöiden ulkonäöistä.

Ajattelin lukiessani paljon keväällä katsomaani Carnage-elokuvaa. Molemmat tapahtuvat yhden päivän aikana, molemmissa on kaksi pariskuntaa, joilla on omat vaikeutensa. Molemmat ovat maanisia, ilkeitä ja nerokkaita.

Albeen näytelmä on nerokas, vaikka toki myös aivan kamala. Henkilöt ovat ahdistuneita, viallisia ja onnettomia, jopa ilkeitä. Kykenin tuntemaan ajoittain jonkinlaista sympatiaa, mutta pääosin vain seurasin hengästyneenä ketä isketään seuraavaksi. Pohdin myös, että kaikkia näytelmän neljää hahmoa on varmasti haastavaa mutta myös mielenkiitoista esittää (jos saisin valita niin esittäisin kyllä mieluummin Marthaa kuin Honeyta).

Hienon näytelmän on lukenut myös Karoliina, joka kertoo hieman myös näytelmän pohjalta tehdystä elokuvasta.

Osallistun tällä, vihdoin ja viimein, omaan Hyppää lavalle -haasteeseeni.

Edward Albee: Who's Afraid of Virginia Woolf?
1962. (Penguin Plays -julkaisu vuonna 1965) 272 s.