Lavalta: Peter Pan (Ryhmäteatteri)

Kuva: Tanja Ahola / Ryhmäteatteri

Kävellessään sisälle Hyvän Omantunnon linnakkeeseen sitä hieman hämmentyy. Olen menossa katsomaan Peter Pania ja täällä on sirkuslavasteet? Ja miksi seinässä lukee Anarchy ja Punk is not dead?

Kysymyksiin saa pian vastauksen. Olemme Kadonneessa sirkuksessa ja hetken päästä siirrytäänkin Kultasten perheen vihreään mansardikattoiseen taloon Helsingin Käpylässä. Taloon, jonka kolmannessa kerroksessa asustavat Leena, Jukka ja Mikko. Eikä aikaakaan, kun lavalle lehahtaa myös pystytukkainen Peter Pan.  Ohjaaja Juha Kukkonen on siirtänyt Peter Panin satumaisen maailman kotoiseen Helsinkiin, josta pian lennetään kohti maagista Mikä-Mikä-Maata ja kadonneita poikia, jotka kipeästi kaipaavat äitiä. Brittiläisen perinteisyyden sijaan näytelmä on viritetty kapinalliselle punk-taajuudelle, jossa musiikki on Pelle Miljoonaa ja pääkallot sisustuselementtejä.

Riku Nieminen on melkoisen täydellinen Peter Pan, tai mieleeni ei ainakaan heti tule toista suomalaista näyttelijää joka täyttäisi tämän nuoren kapinallisen saappaat yhtä hyvin. Niemisessä on sopivasti punkkia ja toisaalta myös tiettyä herkkyyttä, jota vakavammat kohtaukset vaativat. Toinen ehdoton suosikkini oli Robin Svartström marilynmansonmaisena Kapteeni Koukkuna. Koukku on selvästi pahis, mutta jotain sympaattista pohjavirettä hänenkin hahmostaan löytyy.

Kuva: Tanja Ahola / Ryhmäteatteri

Kiitellä saa kyllä yhtä lailla muitakin näyttelijöitä, joista jokainen hoiti oman tonttinsa hienosti. Alina Tomnikov oli täpäkkä Leena ja hänen veljeksinään puuhasivat mainiot Elias Keränen ja Nestori Hellgren. Sanna Warsell hoiti useamman roolin, mutta veikkaan että monen mieleen jäi elävimmin hänen ilma-akrobaattinen taiteilunsa Helinä-keijuna. Annika Poijärvi sen sijaan hurmasi lauluäänellään niin merenneitona kuin äiti Kultasenakin. Samu Loijas, Aarni Kivinen, Juha Suihko, Juha Pulli, Kimmo Korpela ja Pasi Warsell esittivät muun muassa Kadonneita poikia ja merirosvoja hienolla draivilla.

Fyysisen teatterin ystävä saa nauttia katsomossa, sillä luvassa on niin ilma-akrobatiaa, miekkailua, lennätystä kuin breakdanceakin. Eikä tule unohtaa myöskään sujuvia vaatteidenvaihtoja: suurin osa näyttelijöistä tekee monta roolia, joista jokainen on omanlaisensa ja kuteet viimeisen päälle. Myös esimerkiksi lentovaljaiden ja kiinnitysten laitto suoritetaan niin luontevasti, että siitä ei edes tajua häiriintyä.

Kuva: Tanja Ahola / Ryhmäteatteri

Hyvän Omantunnon linnake tarjoaa hienot puitteet Peterin ja kavereiden seikkailuille. Erityisihastelut menevät lavan kekseliäälle käytölle: esimerkiksi lavan keskellä olevaa nousevaa ja laskevaa seinää/lattiaa käytettiin hyvin hyödyksi. Muutenkin lavastus oli onnistunut kun alkuhämmennyksestä selvisi.

Esityksen ikäsuositus, 7 vuotta, on mielestäni hyvä. Nuoremmille lapsille näytelmä olisi todennäköisesti ensinnäkin liian pitkä ja toiseksi liian, miten sen sanoisi, hankala. Sen sijaan noin 9-vuotiaalle ja siitä ylöspäin tämä varmaan iskisi hyvin: on kapinaa vanhempia vastaan, seikkailuja, jännitystä. Esitys on kaunistelematon ja osittain siksi tehoaa myös aikuiskatsojaan: yleisöä ei aliarvioida vaan asiaa tuutataan suoralla puheella.

Tämän kaiken kiittelyn lopuksi täytyy tosin sanoa, että noin puolet ensimmäisestä puoliajasta olin hieman pihalla: puhetta on paljon ja lavalla tapahtuu paljon eikä kyseessä ole millään tavalla perinteinen Peter Panin versio vaikka lähes kaikki J.M.Barrien siihen kirjoittamat elementit onkin nostettu esiin. Päästyäni näytelmän imuun ja etenkin fiilisteltyäni sitä esityksen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Ryhmiksen Peter Pan on yksinkertaisesti oivallinen. Se on jännittävä, (ruman)kaunis ja kertoi ainakin minulle siitä, miten aikaa ei voi paeta mutta miten voimme silti säilyttää osan Mikä-Mikä-Maasta mukanamme.

Tämän ehtii vielä nähdä, viimeiset esitykset 1.9. Ryhmiksen sivuille pääsee tästä.

Peter Pan Ryhmäteatterin esittämänä Suomenlinnan Hyvän Omantunnon linnakkeessa kesällä 2012  

Ohjaus ja dramatisointi: Juha Kukkonen 

Rooleissa: Riku Nieminen, Robin Svartström, Sanna Warsell, Alina Tomnikov, Elias Keränen, Nestori Hellgren, Annika Poijärvi, Samu Loijas, Aarni Kivinen, Juha Suihko, , Juha Pulli, Kimmo Korpela, Pasi Warsell
Lavastussuunnittelu: Janne Siltavuori 
Puvustussuunnittelu: Niina Pasanen 
Valaistussuunnittelu: Miina Kultanen
Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen 
Sävellys: Jukka Hannukainen, Jussi Kärkkäinen 
Maskeeraussuunnittelu: Riikka Virtanen
Lennätys: Pasi Warsell
Taistelukoreografiat: Oula Kitti