Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Muriel Barberyn Siilin eleganssi (Gummerus, 2010) joutui odottamaan lukemista turhan pitkään. Ostin kauniskantisen opuksen viime kesänä Kallion kirpputoritapahtumasta, mutta vasta nyt kun kirja voitti Facebookissa pidetyn juhannuskirjaäänestykseni sain sen luettua. Ja onneksi sain, sillä tässä kirjassa on paljon ihanaa ja syvällistä.

Olin pannut kulttuurisen ekletismini sen tiliin, että olen proletariaattiin kuuluva autodidakti. Kuten olen jo maininnut, olen käyttänyt kaiken töiltä liikenevän ajan kirjojen lukemiseen, elokuvien katseluun ja musiikin kuunteluun. Vimmaisessa kulttuurin kulutuksessani tuntui kuitenkin olevan sellainen tyylirikko, että ahmin sikin sokin arvostettuja ja vähemmän arvostettuja teoksia.

Kirjan pääasiallisena kertojana on rouva Michel, Renée, ovenvartijarouva joka pyrkii kaikin keinoin peittämään sivistyneisyytensä rapun hienostoväen silmiltä ja korvilta. Toisena äänenä on Paloma, Jossen perheen nuori tytär, joka on päättänyt päättää päivänsä koska elämä ei tunnu merkitykselliseltä. Kuolinpäiväänsä odottaessa nuori älykkö on ottanut tavoitteekseen muotoilla syvällisiä ajatuksia. Kun rappuun muuttaa japanilaissukuinen harvinaisen tarkkanäköinen herra Ozu muuttuvat molempien päähenkilöiden maailmankuvat.

Eläminen ja kuoleminen on vain seurausta siitä mitä on rakentanut. Tärkeintä on rakentaa hyvin. Niinpä olenkin asettanut itselleni uuden vaatimuksen. Minä lopetan repimisen ja hajottamisen ja rupean rakentamaan. -- Tärkeintä on se mitä kuolinhetkellään tekee, ja kun kesäkuun 16. päivä koittaa ja minä kuolen, haluan olla rakentamassa.

Rouva Michelin, Paloman ja herra Ozun lisäksi rue de Grenelle 7:n rapussa asuu myös muita varsin kiinnostavia henkilöitä. Jossen perheen äiti on käynyt jo 10 vuotta terapiassa mutta käyttää silti tuhottoman paljon aikaa viherkasviensa suihkutteluun, Neptune-koira halajaa lähinnä nuuhkimaan hurmaavan Athéna-nartun takamusta, Olympia-tyttö haaveilee eläinlääkärin urasta ja vilahtaahan kirjassa hetken ajan myös Kulinaristin kuolemasta tuttu armoton kriitikko Pierre Arthens. Unohtaa ei tule myöskään mainiota siivooja, Manuelaa, joka yhdessä rouva Michelin kanssa tekee arkisista teehetkistä unohtumattomia leivoksillaan ja suorasukaisella hienostuneisuudellaan.

Siilin eleganssi on vähäeleinen ja pohjattoman tyylikäs. Se ei komeile hienoilla puitteilla tai koruilla, vaan eleganssi tulee arjen kauniista hetkistä, teenjuonnista, kauniiden kirjojen lukemisesta. Minä lämpenin kirjalle hitaasti kuin siili. Ensin tuhisin pihatuijan alla että mikäs tämä tällainen älykkökirja on jossa puhutaan fenomenologiasta ja Tolstoista. Vähitellen uskalsin päästää itseni kerältä ja tutustua rue de Grenellen menoon lähemmin, tutustua Renéeseen ja sujahtaa mukaan tarinaan.

Ja glutofeeta on: pörheän yönsinisen silkkipaperikomeuden sisältä paljastuu innoituksen vallassa syntynyt upea elsassilaiskakku, viskitartaletteja, niin ohuita että niihin tuskin uskaltaa koskea, sekä reunoilta ihanasti ruskettuneita mantelilastuja. Minulle herahtaa heti vesi suuhun. 
- Kiitos, Manuela, sanon, - mutta meitä syöjiä on vain kaksi.
- Voittehan aloittaa saman tien, Manuela sanoo.

Kakkuihmisenä kiinnostuin toki myös Manuelan leipomasta mystisestä elsassilaisesta kakusta, glutoffeesta. Internetin ihmemaailmasta ei kyseistä leivonnaista löytynyt, mutta kävi ilmi että jossain vaiheessa jotain on kadonnut käännöksessä ja oikea kakun nimi olisikin kugelhopf. Pitänee kokeilla, pikakugelhopfin resepti esimerkiksi täältä.

Siilin eleganssi toi kauniin Pariisin lähelle ja vei tuttuihin paikkoihin, kuten hienostokuppila Angelinaan (taivaallista kaakaota) ja kaduille, joiden nimiä en tunnistanut mutta joiden tunnelman tavoitin. Vaikka tunnelma on toisinaan jopa synkkä, on pohjavire silti toiveikas, pieniä asioita arvostava. Syvällinen ja kaunis teos, jossa voi pysähtyä kamelioiden, haikujen teekupillisen tai hienostuneen sushin äärelle.

ps. Pitäisi ehkä vihdoin ottaa Anna Karenina lukulistalle. Ensi vuoden kesän klassikoksi?

pps. Ja sainpa yhden kirjan raksittua TBR100-listalta!

Ovenvartijarouvan asunnossa ovat piileksineet myös muun muassa Villasukka kirjahyllyssä (joka malttoi odottaa kirjan kukkaan puhkeamista ja ilahtui) ja Amma (joka nautti aristokraattisesta tunnelmasta). Luru puolestaan katsoi myös kirjan pohjalta tehdyn elokuva.

Muriel Barbery: Siilin eleganssi (L´Élégance du herisson, 2006)
Gummerus, 2010. 374 s.
Suomentanut: Anna-Maija Viitanen.
Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti