Katja Ketun Kätilö (WSOY, 2011) voitti tammikuussa kirjabloggajien järjestämän Blogistanian Finlandia -kilpailun ja josta kirjoitettiin sekä viime että tänä vuonna paljon tekstejä blogeista. Tästä Lumiomenan Katjan tekstistä löytyy linkki moniin niistä arvioista.
Ja toivon, että näiden rivien kautta paljastuu itsellenikin, kuinka pahaisesta punikin pennusta ja kylähullun narttukoirasta tuli Kolmannen Valtakunnan Enkeli ja SS-Obersturmführerin pelätty patjanlämmittäjä ja kuinka päädyin Titovkan Zweiglager 322:een orinpalleja kuohitsemaan ja Kuoleman Enkelin töitä toimittamaan.
Kätilö sijoittuu toisen maailmansodan loppuajan tapahtumiin, Lapin sotaan, vuoteen 1944. Vikasilmä, kätilö Jumalan armosta kirjoittaa kirjeitä rakkaalleen, SS-upseeri Johann Angelhurstille Kuolleen miehen vuonolta. Myös Johannes, sotamuistojen riivaama mies, pääsee ääneen, samoin Kuollut Mies. Kolmen kertojan avulla lukijan kuljetetaan läpi leirien, mutaisten teiden, hyisten vuonojen ja repivän rakkauden. Kun muutakaan ei voi.
Minun on vaikea eritellä lukukokemustani tästä kirjasta. Huomasin noin 100. sivun kohdalla, että suhtauduin kirjaan tietyllä varauksella: en tiennyt halusinko pitää tästä kirjasta. Tunne ei ollut mitenkään looginen, se vain kumpusi jostain. Sen tiedostaminen tosin auttoi ja luin kirjan loppuun erilaisella, vapautuneemmalla otteella.
Katja Kettu kirjoittaa alkuvoimaista lapinmurretta, jonka rytmiin pääseminen vie oman aikansa. Murresanat ja ylimääräiset h:t, vanhakantainen ilmaisu ja poljento vievät vähitellen mukanaan myös tämän lukijan, vaikka kyseisen murrealueen kielen tuntemus rajoittuu muutamaan Lapista kotoisin olevaan tuttuun ja Napapiirin sankarit -elokuvaan.
Kätilö jätti minuun kaksinaisen olon. Toisaalta pidin nimenomaan kirjan paikoin rumastakin kielestä ja kronologisessa järjestyksessään vaihtelevan tarinan hitaasta avautumisesta, kiinnostuin henkilöistä koko ajan enemmän. Ja toisaalta, niin, en kiinnostunut tarinasta niin paljon että sydämeni olisi palanut samalla tavalla kuin kätilöllä.
Kätilö on rujo ja peräksiantamaton kirja. Vaikka kirja ei järisyttänytkään minua henkilökohtaisesti, olen silti tyytyväinen sen luettuani.
WSOY, 2011. 348 s.
Kansi: Marjaana Virta
Heh, tiettyä vastahakoisuutta on ollut monella... mäkin taisin tykätä tästä vastentahtoisesti, mutta oli siinä hurjuudessa jotain vetovoimasta. :-)
VastaaPoistaSanopa muuta, Booksy, ei tätä kesken olisi jättänyt!
PoistaMulla on kauhean korkeat odotukset tältä kirjalta. Kiitos arviosi, lähden nyt ehkä hieman rennommalla otteella Kätilön "kimppuun" :)
VastaaPoistaSaattoi olla sama ongelma, jotenkin tätä nostettu niin paljon esiin että ihan pelotti välillä että mitä siellä on. Kiinnostuksella odotan, mitä sinä pidät Kätilöstä!
PoistaMinulla on tämä vielä lukematta mutta lukulistalla toki. En vain ole uskaltanut siihen vielä tarttua. Kirjaan kohdistuu melkoisen paljon odotuksia, koska se on ollut niin paljon esillä. Esilläolosta voi siis toisinaan olla hieman haittaakin.
VastaaPoistaTintti, niinhän se on että esiinnostettuun kirjaan suhtautuu helposti tosi ennakkoluuloisesti tai tosi korkein odotuksin. Helposti voi pettyä, oli tilanne kumpi vaan. Suosittelen kyllä lukemaan.
PoistaKiva lukea tästä hieman "vähemmän kehuva" mielipide. Minäkin siis tykkäsin tästä kyllä, mutta en täysin ihastunut (annoinkohan tähtiä kolmen verran...). :)
VastaaPoistaSanna, minäkin taisin GoodReadsissa lätkäistä kolme tähteä. Että ei tämä ollut mitenkään huono mutta ei vaan.. :)
PoistaOletpa valinnut juuri niin sopivan kuvan tähän postaukseen.
VastaaPoistaTämä kirja on minuun tatuoitu eli siis niiiin täydellinen etten sanotuksi saa.
Kaikki tässä jäi minuun. Myös R. oli ylen vaikuttunut ja hän sentään lukee aina kaikki kuuman ryhmän kirjani.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja todetaan, että jokaisen mielipide on yhtä oikea ja niin oikea kuin se subjektiivisesta lähtökohdastaan voi olla. Olemme oman menneisyytemme tämä päivä ja oma mielen koodimme valitsee, mistä pidämme ja mistä emme.
Kiitos Leena!
PoistaNiinhän se on ja eihän sitä saisi koskaan mitään keskustelua kirjoista aikaan jos kaikki olisivat aina samaa mieltä.
Kirjassa parasta oli ruman ja kauniin tasapainottelu. Välillä teksti suorastaan provosoi lukijaa, välillä taas syleili ja hellästi. Minuun tämä teki hätkähdyttävän vaikutuksen mutta päätä pahkaa en rakastunut.
VastaaPoistaps. varasin kirjastosta tuon Netan kirjan. Tänään täytyy ehtiä käydä se mukaan noukkimaan, että päästään poikien kanssa tekstin kimppuun :)
Rachelle, todellakin provosoi ja monella eri tavalla, hurja kirja.
Poistaps. Jee, odotan mitä tykkäätte!
Minulla oli vähän samoja fiiliksiä kirjasta kuin sinulla. Kun miettii, niin ihan hyvähän kirja tämä on, mutta itsekään en tähän mitenkään erityisemmin ihastunut.
VastaaPoistaKatri, juu, ei tämä minnekään surkeiden lukukokemusten joukkoon mennyt missään nimessä mutta ei sinne kärkipäähänkään. Hankala oikeastaan saada otetta että mikä tässä "mätti" minulle mutta ehkä se joskus avartuu. :)
PoistaMielenkiintoinen arvio! Kätilö tuntuu jakavan mielipiteitä suht laajalti. Itse ihastuin kirjaan ihan kunnolla. Tulee olemaan tämän vuoden parhaimpia lukemiani kirjoja, takuulla :)
VastaaPoistaKiitos Laura! Minusta on hienoa että kirjat jakavat mielipiteitä, tuolla jo Leenalle sanoinkin että mistäs sitä keskustelua sitten nyittäisiin jos kaikki olisivat kaikista samaa mieltä. Mukavaa, että Kätilö oli sinulle niin hyvä lukukokemus!
PoistaLaura, Kätilö on yksi parhaita mitä olen ikinä lukenut ja mittaan tätä monilla mittareilla, mutta se mikä jättää kirjan ikimuistoiseksi on se syvä elämys, se katoamaton jälkimaku, joka jäi minuun. Vain parhaat, ne vahvimmat tekevät sen. Unohdan liian monet kirjat, ihan hyvätki, Kätilöä en.
VastaaPoistaMinua periaatteessa kiinnostaa tämä kovasti mutta tuo mainitsemasi ruhous pelottaa... joka tapauksessa menen katsomaan sen näytelmänä ensi kuussa!
VastaaPoistaVoi että, kerrothan sitten Elma Ilona millainen näytelmä on! Kiinnostavaa miten kirja kääntyy lavalle!
PoistaNyt voin tulla tänne myöntämään, että mä jätin Kätilön kesken. Aika alussa tosin. Vähän tuli sellainen olo kun en päässyt heti mukaan, että en uskalla lukea kun kaikki on tykänneet ja sitten mä jään ihan ulkopuoliseksi kummajaiseksi. Uskon, että homma olisi kääntynyt jossain kohtaa, mutta päätin jättää kirjan hautomaan. Mutta kiitos tästä!
VastaaPoistaanni.M, kaikille ei vaan iske ja sitten sulle natsaa joku kirja josta joku muu ei tykkää. Minä nihkeilin tuon alun kanssa aika pitkään ja tökki mutta kyllä se kun imuun pääsi, oli se tiedettävä mitä tapahtuu vaikkei sitten järissytkään. :)
PoistaMinulla Kätilö on jo hyllyssä, ehkä kohta on sen vuoro kun laajin lukubuumikin on laantunut :) Oli kieltämättä helpottavaa lukea, että tämä ei täysin räjäyttänyt pottia!
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä, odotan siis sinun mielipidettäsi myös. :)
PoistaMinäkin uskallan tunnustaa, että kesken jäi. Yritin kovasti ja olisin halunnut pitää kirjasta. Muttei vain ollut minua varten. Mutta kielestä annan kyllä isot, isot pisteet. Siitä tykkäsin, muttei se jaksanut pitää mielenkiintoa yllä niin, että oisin loppuun asti lukenut.
VastaaPoistaÄiti, se on jännittävä tunne kun haluaisi pitää jostakin muttei se vaan onnistu. Kieli oli upeaa, sitä kehun minäkin. Kiitos kommentista!
Poista