perjantai 17. elokuuta 2012
Netta Walldén: Ruben ja rouva Mallamudin tapaus
Sain mutkan kautta itselleni Netta Walldénin lastenkirjan Ruben ja Harman kartano (Wsoy, 2012). Mutta koska olen jossain määrin pedantti ihminen, oli minun tietysti ensin luettava sarjassa aikaisemmin ilmestynyt itsenäinen osa, Ruben ja rouva Mallamudin tapaus (Wsoy, 2011). Kirja löytyi sattuman kautta Sellon kirjastosta ja koska olimme autolla liikkeellä sekä matkaa kyläilypaikkaan jonkin verran, päädyin aloittamaan kirjan lukemisen ääneen samalla kun Tuomas ajoi. Loppupeleissä kävikin niin, että koko kirja tuli luettua kokonaisuudessaan kolmen automatkan aikana.
Ääni kuului aina naapurin takapihan suunnalta, tuuli sitten mistä päin hyvänsä. Ja ääni kuului nimenomaan silloin, kun tuuli. Kahina. Kummallinen kahina, niin kummallinen, että äänen alkuperä oli välttämätöntä selvittää.
Ruben ja rouva Mallamudin tapaus sijoittuu idyllisen oloiseen Saarnilaaksoon. Kirjan keskushenkilönä on Ruben, joka päättää siskonsa Lisan kanssa selvittää rouva Mallamudin pihalta kuuluvien salaperäisten äänien lähteen. Eivätkä äänet suinkaan ole ainut omituinen asia, vaan rouva Mallamud on muutenkin hämäräperäinen tyyppi: hänen luonaan ei käy kukaan, hän näyttäytyy harvoin ja pesee päivät pitkät pyykkiä suurensuuressa pesukoneessa. Myös ikkunalaudalla seisovat kiinalaisnuket vaikuttavat liittyvän hommaan jollain tavalla.
Walldén on luonut kirjaansa oivan hahmokavalkadin: on nokkela (ja hiukan omahyväinen) Ruben, sitkeä pikkusisko Lisa, toisiaan tasapainottavat vanhemmat Virginia ja Valdemar, sympaattiset Vaarat naapurissa sekä tietysti robertobenignimäinen posteljooni Pasternak unohtamatta salaperäistä rouva Mallamudia. Tarina kulkee kaikkien kertojien kautta ja jokaisella henkilöhahmolla on oma persoonallinen äänensä (seikka, jota oli helppo hyödyntää äänen lukiessa).
Mainittakoon tässä yhteydessä myös Laura Valojärven mainio kuvitus: jokaisen luvun alussa on kuva siitä henkilöstä tai henkilöistä, jotka kyseisessä luvussa ovat äänessä. Kuvat ovat hauskoja ja miehen mukaan niiden myötä oli helppo seurata kertojaa.
Meitä oli tosiaan kirjaa lukemassa kaksi aikuista ja viihdyimme kirjan parissa erinomaisesti. Walldén kirjoittaa lämpimän humoristisesti ja kaikille hahmoilleen tilaa antaen. Vaikka kirja olikin toisinaan tapahtumien suhteen "hyvin adhd", kuten mies asian ilmaisi, sopii tällainen nopealiikkeisyys hyvin lapsille ja nuorille tarkoitettuun kirjaan. On kyttäyskeikkoja, piileskelyä, täpäriä tilanteita ja poliisiautoja sekä tietysti lopussa mysteerin ratkaisu.
Näillä perustein odotan innolla Harman kartanon lukemista ja suosittelen (ainakin tätä ensimmäistä) kirjaa lämpimästi niin lapsille kuin lapsenmielisillekin. Tässä on purtavaa niin isoille kuin pienillekin. Myös Maria ja Susa pitivät.
Netta Walldén: Ruben ja rouva Mallamudin tapaus
WSOY, 2011. 161 s.
Kuvitus ja graafinen suunnittelu: Laura Valojärvi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oi, tää kuulostaa kirjalta, jota lukea eka+tokaluokkalaisen kanssa. Osa lastenosaston teoksista alkaa olla jo auttamatta taaksejäänyttä elämää sisältönsä puolesta. Tätä myö voitais testata :)
VastaaPoistaps. ihana talokuva!!
Rachelle, toivottavasti testaatte ja eka-ja tokaluokkalaiset tykkäävät. Minä ajattelin lahjoittaa sen kakkososan sitten yhdelle skarpille ekaluokkalaiselle. :) Ja kiitos!
PoistaTämä on kyllä harvinaisen ihana lastenromaani, sillä tämän parissa aikuinenkin voi viihtyä. Suloinen kirja!
VastaaPoistaEhdottomasti, Susa. Melkein harmitti kyllä, että meillä ei ollut meidän "lukupiirissä" myös lasta mukana mutta kyllä tämä aikuisseurassakin meni hihitellen ja jännittäen.
PoistaTämä voisikin sopia jatkokertomukseksi poikavoittoisen iltapäiväkerhomme tarinatuokioon... kiitos vinkistä!
VastaaPoistaKiva kuulla, Elma Ilona!
PoistaVaikka kirjan nimi ei kiinnostanut juuri lainkaan (okei, ei lainkaan) niin tuo kuvasi sai lukemaan koko arvion! Hauska tapa kyllä lukea kirjaa noin ääneen toisilleen. Harmi, että oma poikaystäväni ei liiemmin ole kirjaihmisiä, joten saan pääosin harrastaa näitä kirjoja ihan itsekseni :)
VastaaPoistaKatri, mukavaa että talo houkutteli sinut tänne. :) Minä en edes muista mistä tämä meidän lukuharrastus lähti, mutta se on kyllä kivaa. Parhaimmillaan esimerkiksi automatkoilla tai soutaessa (!). Nukkumaanmennessä minä tosin yleensä nukahdan ja joudun lukemaan edellisenä päivänä luetun luvun lopun itse ennen kuin aloitetaan uutta :D
Poista