J. Pekka Mäkelä: Nedut

J. Pekka Mäkelän Nedut (Like, 2007) tarttui kirjastoreissulta mukaan puolivahingossa. Innostuin heinäkuussa kovasti J. Pekka Mäkelän uusimmasta teoksesta Muurahaispuu ja ihmettelin jo silloin itsekseni miksen ole lukenut näitä aikaisempia teoksia. Nedut oli tällä kertaa se teos, joka sci-fi-hyllystä hyppäsi ensimmäisenä näkökenttään, joten se sai myös lähteä mukaan.

Auton kulkiessa Korsontien mutkissa sen ajovalojen kirkkaus sokaisi minut, mutta erotin silti jäätyneen kämmenenkuvani monumentin pinnasta. Sen vasemmalla puolella oli toinen kämmenenkuva, vähän suurempi, jonka reunoilta erotti valuneen ja uudelleen jäätyneen kosteuden noroja. Peukalon kärki kosketti oman kämmenenkuvani peukaloa. 

Nedujen taustatarinassa neandertalilaiset ovat palanneet maapallolle mukanaan huipputeknologiaa ja aikomuksenaan ottaa Keski-Eurooppa takaisin heidän asuinalueekseen. Valloitus sujuu suhteellisen rauhallisesti, mutta aiheuttaa sen että alueelta vyöryy suuri pakolaisaalto muihin valtioihin, myös Suomeen. Neandertalilaiset eivät pidä itsestään juurikaan melua, eikä kukaan tunnu tietävän miksi ja kenen avustuksella he ovat tänne palanneet.

Nedut jäävät tarinassa kuitenkin sivuhahmoiksi, sillä todellisena päähenkilönä häärii Joel "Jolle" Peltola, suomalaisen musiikkihistorian pieni rock-legenda, nykyään taittajan hommissa surkealla palkalla. Rahallisesti Joelilla ei mene mitenkään hyvin, mutta kun hyvä ystävä tarjoaa helppoa konstia ansaita rahaa ei rahaton mies tohdi kieltäytyä. Samalla Joel tulee sotkeutuneeksi nedujen asioihin ja oppii samalla jotain itsestään ja ihmisyydestä.

En ajatellut enää sormieni asemia, en sointuja enkä säveliä. Ääni ei tuntunut tulevan enää kitarasta eikä vahvistimesta vaan... jostakin. Läheltä. Kaukaa. Sekä läheltä että kaukaa, yhtä aikaa.
Soitin yhtä aikaa muiden kanssa.

Joelin lisäksi kirja on täynnä kiinnostavia henkilöhahmoja vanhoista bändikavereista uusiin ja entisiin heiloihin. Tajusin vasta tätä kirjoittaessani, että kirjassa oli oikeastaan todella monta mainiota ja hyvin kirjoitettua naishahmoa. Mahtavaa.

Mäkelän teksti vie mukanaan ja tarina on kiinnostava. Hieman enemmän olisin tahtonut tietoa neduista ja heidän motiiveistaan ja alkuperästään, mutta toisaalta nautin siitä että tämä oli enemmän henkilötarina. Nedut sisältää myös paljon faktaa ja fiktiota musiikista, asia jota osasin varmaankin arvostaa enemmän asuttuani nyt useamman vuoden todellisen musiikkiharrastajan kanssa. Ja oli tässä myös paljon viittauksia muihin genren kirjoihin, Adamsia ja Sinisaloa, tykkäsin.

Kirjan liitteeksi olisin vielä kaivannut Dystokion musiikkituotantoa ja Kerrosmaailma I -sarjakuva-albumia. Uskallan suositella kirjaa myös ei-sci-fin-ystäville, sillä kirjassa pääosaa näyttelevät tavalliset ihmiset ja heidän kohtalonsa.

Jossu oli myös pitänyt kirjasta vaikkei siitä hänen Mäkelä-suosikkiaan tullutkaan, Kirjavinkkien Mikko kertoo kirjan olevan parempi kuin miltä sen idea kuulostaa ja teoksen olevan hänen suosikkinsa kolmesta ensimmäisestä Mäkelän teoksesta. Päätin myös liittää tämän opuksen osaksi Kuusi kovaa kotimaista -haastetta, koska minun on pitänyt lukea Mäkelän teoksia jo pitemmän aikaa.

J. Pekka Mäkelä: Nedut
Like, 2007. 288 s.
Kannen kuva: J. Pekka Mäkelä
Typografia: Ville Sutinen