Lavalta: Outo homo (Valtimonteatteri)

Keskiviikkoilta, Valtimonteatteri Aleksis Kiven kadulla. Esitystilassa on mustat seinät, lavalla mustia laatikoita, vesipullo. Alkamassa on Juuso Kekkosen omaelämäkerrallinen monologi Outo homo. Tositarina, jossa heteromies huomaa rakastuneensa mieheen. Suurieleisiä lavasteita tai maskeja ei tarvita, nyt pääosassa on sana.

Kekkosen tarina on hieno, vielä hienompi siksi että se on tosi. Se kuulostaa välillä absurdilta, epäuskottavalta, ja silti tiedän että edessäni seisova mies puhuu totta. Se kertoo oikeista ihmisistä, vaikkakin salanimillä, ja oikeista tapahtumista. Oman itsen löytämisestä ja lopulta hyväksymisestä. Paljon vaikeita asioita, joita voidaan välillä käsitellä myös huumorin kautta.

Outo homo ei esittele pelkästään mielipiteitä, se vetoaa myös tieteeseen. Puhutaan siitä, miten naurettavan isot sukupuolielimet ihmisellä on esimerkiksi verrattuna muihin kädellisiin. Siitä, miten (ainakin tieteellisen teorian mukaan) alkuräjähdys ja Higgsin bosoni ovat johtaneet siihen, että kaksikymmentä vuotta sitten tällä maapallolla 12-vuotias masturboi ensimmäisen kerran.

Esitys tuo lavalle myös kavalkadin termistöä. Mikä on transsukupuolinen, miten määritellään sukupuoli, entä mitä on BDSM tai miten kinky nykyään määritellään? Mitä tarkoittaa polyamoria ja miten muut siihen suhtautuvat? Millaisia sääntöjä ihminen itselleen asettaa, että voi elää haluamiensa mallien mukaan?

Harmillisesti meitä oli eilen yleisössä vain seitsemän, mutta Kekkonen osoitti ammattitaitoaan vetämällä esityksen silti mainiolla läsnäololla ja energialla. Kaksituntinen monologi kului kuin siivillä, tarina oli sen verran vetävä ja esiintyjällä karismaa. Tällaisessa esityksessä voisi helposti tulla sellainen olo että tirkistelee, mutta ei tullut. Eikä sekään häirinnyt, että välillä lavalla heiluttiin alasti. Se oli osa esitystä, mutta ei sellainen vaivaannuttavan tekotaiteellinen osa.

Kekkonen nostaa esille myös kiinnostavia näkökulmia yhteiskunnastamme. Mihin tarvitaan lakiteknistä sukupuolta? Miksi ihmeessä transsukupuolisen ihmisen on hyväksyttävä pakkosterilointi, jotta hän saisi "vaihtaa" sukupuoltaan? Sukupuolineutraalia avioliittolakia sentään jo puuhataan. Ja miksi seksuaalineuvonnan puhelimeen soitetaan viikottain ja kysytään suomalaisen miehen peniksen keskimittaa? Kun silläkään ei, tutkimusten mukaan, ole juuri mitään väliä.

Esitys on varmasti sellainen, joka herättää keskustelua. Myös niiden välillä, jotka ovat "ehkä vähän homompia". Pidin siitä, että vaikka esitys on mielipidelatautunut (tietysti) se ei kuitenkaan pakota ketään ajattelemaan samoin. Eri mieltä saa olla ja se on ihan hyvä. En itsekään ollut kaikesta samaa mieltä, mutta entäs sitten.

Suosittelen tätä esitystä kaikille. Sen ei tarvitse mullistaa maailmankuvaasi, mutta jos se saa sinut edes hetkeksi ajattelemaan omia näkökantojasi ja perustelemaan niitä itsellesi, niin hyvä.

Esityksen tiedot ja esitysajat löytyvät täältä tai täältä. Viimeinen esitys joulukuun puolivälissä.