Osasimme olla jo toista vuotta peräkkäin hereillä Rakkautta ja anarkiaa -festareitten suhteen. Viime vuonna kävimme katsomassa viisi elokuvaa, tänä vuonna totesimme että kolme riittänee. Ensimmäinen ehdoton valinta oli samannimisiin Nintendo DS-peleihin perustuva Ace Attorney, lisäksi kävimme katsomassa Cooking History -dokumentin ja kroatialaisen Night Boats -elokuvan.
Night Boats kertoo rakkaudesta ja elämänjanosta, mutta valtavirtaa poikkeuksellisemmin. Vakavasti sairas Jakov tapaa yksinäisen Helenan vanhainkodissa. Pariskunta tutustuu ja päättää eräänä pimeänä iltana karata, lähteä matkalle kohti merta. Vanhan parin rakkaustarina on kaunis ja surullinen, täynnä kommelluksia ja herkistävää myötäelämistä.
Toisinaan tuntui, että myös itse elokuva oli vanha. Toisinaan se eteni nytkähdellen, kuin unohdellen välistä kohtauksia, ja toisinaan mentiin hyvinkin suoraviivaisesti eteenpäin. Kuvat tässä kroatialaisessa elokuvassa olivat kauniita ja tarinan katsoi mielellään, vaikka käteenjäävä tunne olikin surullinen.
Cooking History kertoo faktan ja fiktion kautta siitä, millaista on ollut laittaa ruokaa sotatantereella sotilaille ja valloittajille. Slovakialainen ohjaaja Peter Kerekes haastattelee dokumentissaan muun muassa onnettomuuteen joutuneen sukellusveneen kokkia sekä saksalaisia leipureita. Haastateltavat ruoanlaiton ammattilaiset kertoivat työstään lämmöllä, vaikka joillekin sodasta puhuminen on myös vaikeaa. Elokuva hätkähdytti katsojaa myös näyttämällä varsin selvästi kuinka lehmä lahdataan sotaoloissa tai kuinka sika pääsee hengestään. Hieman joutui nieleskelemään. Toisaalta elokuvassa oli myös huumoria, kun jokainen elokuvaan liitetty resepti loppui toteamaan "ripaus suolaa" ja omasta työstään tarinoiva vanha mummo keskeytti lauseensa huudahtaen "oi, sieniä!".
Kävimme katsomassa elokuvan tunnelmallisessa Kino Engelissä ja miljöö sopikin elokuvan vanhanaikaiseen tyyliin mainiosti. Täytyy tosin myöntää, että itse olin katsomishetkellä niin väsynyt, että torkahdin elokuvan aikana muutamaan kertaan. Sääli, tämän olisin mielelläni katsonut omaksuen.
Elokuvaa Ace Attorney odotin varmaan eniten, sillä olen itse pelannut läpi kaikki puolustusasianajaja Phoenix Wrightista kertoneet pelit. Elokuvan oli ohjannut kehuttu Takashi Miike, joka ei tosin allekirjoittaneelle ollut tuttu. Elokuvaan oli ympätty pääpiirteissään ensimmäisen pelin toinen ja neljäs tapaus, sillä ne saatiin kätevästi yhdistettyä jatkuvajuoniseksi ja järkeväksi tarinaksi.
Eniten hupia Ace Attorney varmasti tarjosi peliä tunteville, sillä mukaan oli laitettu paljon viittauksia peliin ja kaikki hahmoja ja paikkoja myöten oli toteutettu viimeisen päälle. Aijai mitä herkkua ja oivalluksia. Hymytti myös salin eturivissä istuvat neljä Phoenix Wrightiksi pukeutunutta nuorta miestä, juuri näin!
Elokuva esitettiin Andorrassa. Sali oli periaatteessa varsin mukava, mutta selvästi R&A-kauden tiukat aikataulut aiheuttavat hankaluuksia. Ensinnäkin salissa oli juuri loppunut edellinen esitys, joten ilma oli todella tunkkainen ja toisekseen yläkerrassa olevista Coronasta ja Dubrovnikista kaikui tasainen bassonjytke koko elokuvan ajan. Onneksi kyse ei ollut herkästä ja vakavasta taide-elokuvasta, muuten olisi voinut ottaa pannuun.
Kiinnostuksella odotan nyt vielä ainakin Haute Cuisine -elokuvaa, jonka pitäisi tulla myös normaaliin teatterilevitykseen. Tänä vuonna on tulossa myös muita kiinnostavia elokuvia, kuten Piin elämä ja Hobitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.