Minulla on tällä hetkellä menossa jonkinlainen lanu-kausi, sillä luen todella mielelläni nuorten kirjallisuutta. Ehkä se johtuu nostalgiasta, ehkä siitä että teen taas töitä nuorten kanssa mutta oli mikä oli, mukavaa tämä on. Tällä kertaa mainion lukukokemuksen tarjosi Magdalena Hain Kerjäläisprinsessa (Karisto, 2012).
Minun nimeni on Gregorovia Anastassija Ludovica Konstantinina. Minä olen prinsessa. Tarkemmin sanottuna minun piti olla prinsessa.
Keloburgin satamakaupungin Alhaistossa asuu jos jonkinlaista väkeä, siirtolaisia, varkaita ja yksi kuninkaallinen perhe, Vallankaappauksen seuraksena maanpakoon joutuneet Umbrovian kuninkaalliset asuttavat rauhaisasti Kelpepperinkadun erään talon yläkertaa, kunnes menneisyys kolkuttelee ovelle räkjähdysmäisellä tavalla. Gigi joutuu katupoika ystävänsä Henryn kanssa varsinaiseen pyöritykseen, jonka rinnalla aikaisemmat seikkailut Keloburgin kaduilla eivät tuntune juuri miltään.
Gigi on melkoinen seikkailijaprinsessa, eivätkä hänen muut perheenjäsenensä jää paljoa jälkeen. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja tapahtumat lentävät eteenpäin. Kirja onkin todella nopealukuinen, eikä sitä malttaisi jättää kesken. Kerjäläisprinsessa on kuin tv-sarjan pilottijakso; siinä esitellään kavalkadi hahmoja, esitellään alkutilanne ja edetään vauhdikkaasti. Toivon, että seuraavissa osissa esitellään itse yhteiskuntaa ja myös henkilöhahmoja syvällisemmin.
Hain Kerjäläisprinsessa edustaa steampunk-kirjallisuutta, sci-fin alalajia. Minulle tämä taisi olla ensimmäinen tietoinen steampunk-luku. Viehätyin erityisesti julesvernemäisistä kojeista ja automatoneista. Lisäksi pidin kovasti Hain luomista ihmissusista ja heidän tavastaan puhua ylimääräisine konsonantteineen, mainio lisä ("Vchoitte tulla nyt ulos ssieltä.") .
Henry käänsi kylkeään viltillä. "Isäsi tarkoittaa sitä, että teidän perheenne ei voi luottaa kehenkään. Kuka tahansa voi pettää teidät joko rahasta tai pelosta. Siksi te elätte Alhaistossa ja teeskentelette olevanne niin kuin kaikki muut."
Luonnontieteilijäpuoleni arvostaa paljon kirjailijan loppuun kynäilemää Vihreän saaren historiaa sekä erityisesti Mitä jos?-osiota, jossa kerrotaan saaren asutukseen johtamista tapahtumista. Arvostan todella tällaista paneutumista ja myös kirjan loppuun liitetty viiteluettelo oli hieno.
Odotan innolla jatkoa Gigin ja Henryn vauhdikkaalle tarinalle, olkoon se pitkä ja tapahtumarikas. Uskallan antaa tästä myös esiteini-Linnean suositukset, varmasti olisi toiminut myös silloin kun vielä kuuluin virallisesti kohderyhmään.
Umbrovian kuninkaallisten puolesta ovat taistelleet myös ainakin Morre (joka antoi kritiikkiä, mutta odottaa silti jatkoa), Jossu (joka pitää kirjaa tutustumisen arvoisena vaikkei sille aivan lämmennytkään), Nafisan (joka rakastui Hain käyttämään kieleen) ja Kuutar (joka jäi kirjan imuun). Tutustukaa ihmeessä myös kirjailijan blogiin.
Karisto, 2012. 180 s.
Kansi: Sára Köteleki
Tämä kuulostaa hauskalta. Meidän lapset eivät vielä kuulu kohderyhmään, mutta voisin lukaista tän ihan omaksi ilokseni :).
VastaaPoistaMukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa, Linnea!
Lue ihmeessä, Maria! Ja osaat sitten vinkata kun lapset on oikeassa iässä, (vaihtoehto)menneisyyteen sijoittuvissa on se kiva että ne ei tavallaan vanhene. Ihanaa viikkoa, Maria!
Poista