Sam Wasson: Auringonnousu Manhattanilla - Audrey Hepburn ja elokuvien moderni nainen

Vapaa-ajallaan Audrey käytti mielellään hameitakin, mutta kulki silti useimmiten housuissa (ne olivat käytännöllisemmät, hän sanoi). Hän piti matalista koroista (hänen jalkansa olivat suuret ja hän tiesi sen) ja kulki aina, missä ja milloin vain saattoi, mahdollisimman mukavissa villapaidoissa. Lyhyesti sanottuna hänen vaatekaappinsa sisällön määräsi yksinkertaisuus ja mukavuus. Kuulostaa ilmeiseltä (kukapa ei mukavuutta haluaisi?), mutta tuona remmien ja sukkanauhojen aikakautena hänen "puristamatta paras" -periaatteensa vaati itsetuntoa.

Jos minun pitäisi valita yksi näyttelijä, jota ihailen, valitsisin todennäköisesti Audrey Hepburnin. Audrey edustaa minulle klassista tyyliä, sellaista jota itsekin haluaisin edustaa (kun kirjoitin ylioppilaaksi, minä vaadin saada Audrey-tyylisen mekon - ja sainkin sen) ja ainakin kuuleman perusteella A oli myös mukava ihminen, ehkä jopa liian. Sam Wasson kertoo kirjassaan Auringonnousu Manhattanilla - Audrey Hepburn ja elokuvien moderni nainen (Ajatus Kirjat, 2011) tarinan sekä Audrey Hepburnin noususta filmitähteyteen että siitä, kuinka elokuva Aamiainen Tiffanylla muokkasi ihmisten ajatusmaailmaa.

Audreyn lisäksi päähenkilöinä tässä opuksessa ovat omalaatuinen kirjailija Truman Capote, käsikirjoittaja George Axelrod (joka haluaa elokuviin lisää seksiä), ohjaaja Blake Edwards (joka kuvasi Tiffanyyn yhden kalleimmista juhlakohtauksista) sekä Henry Mancini (joka teki läpimurtonsa Moon Riverilla). Unohtaa ei tule myöskään muuta henkilökavalkadia, johon kuuluvat mm. Audreyn pahasuinen aviomies Mel Ferrer, itsepäinen näyttelijä George Peppard, uudistusta vastustava puvustaja Edith Head ja moni moni muu.

Elokuvassa Aamiainen Tiffanylla yksin asuminen, ulkona käyminen, upealta näyttäminen ja pieneen hiprakkaan humaltuminen ei äkkiä näyttänytkään pahalta kuin ennen - olihan pääroolissa Audrey Hepburn. Itse asiassa tuntui siltä, ettei naimattomana elämiseen liittynyt minkäänlaista häpeää. Se vaikutti hauskalta.

Wassonin opus piirtää kiinnostavan kuvan 1950- ja 60-lukujen elokuvamaailmasta, ajasta jolloin Marilyn Monroe myi lippuja ja elokuvien sensuurilautakunta piti käsikirjoittajat tiukassa ruodussa. Ajasta, jolloin nainen sai olla elokuvassa joko hyvä tai paha, mutta ei missään nimessä kevytkenkäinen ja silti sympaattinen. Holly Golightly oli tässä ajassa hankala hahmo ja samoin oli koko Tiffanyn tarina, jossa oli paljon seksiä, tai vähintään viittauksia siihen, homoja ja muutakin kontroversiaalista.

Wasson kirjoittaa kauniisti ja hauskasti. Sattumukset ja henkilöt nousevat värikkäine lukijan silmien eteen, teksti soljuu eteenpäin ja on nautittavaa. Vaikka elokuvanteon vastoinkäymiset ja Audreyn henkilökohtaisen elämän kuopat ovat myös esillä, on yleistunnelma positiivinen: tässä ollaan tekemässä jotain mullistavaa ja erilaista. Teos kertoo myös siitä, kuinka vaikeaa elokuvan tekeminen voi olla: kuka on täydellinen pääosaan, miten elokuva puvustetaan, miten ihmeessä saadaan lupa kuvata Tiffanylla, tarvitseeko kirjailijalle näyttää käsikirjoitusta, millainen musiikki tehdään.

Auringonnousu Manhattanilla on kirja kaikille elokuvan (ja Audreyn) ystäville. Se on viihdyttävä ja leikkisä, mutta tuntee silti oman arvonsa. Se myös houkuttelee lukijaa katsomaan uudelleen Tiffanyn sekä herättää kiinnostuksen lukea Capoten kirjan ja verrata näitä kahta toisiinsa.

Voileipiä Manhattanilla ovat syöneet myös Katja (joka suosittelisi kirjan kyytipojaksi samppanjaa) sekä Susa (jonka kuvailun mukaan tämä on mm. erityisen onnistunut teos).

Sam Wasson: Auringonnousu Manhattanilla - Audrey Hepburn ja elokuvien moderni nainen (Fifth Avenue, 5 A.M.: Audrey Hepburn, Breakfast at Tiffany's, and the Dawn of the Modern Woman, 2010)
Ajatus Kirjat (Gummerus), 2011. 256 s.
Suomentanut: Taina Helkamo
Kannen suunnittelu: Mumtaz Mustafa (kuva: Paramount Pictures)

ps. Kiitos taas Tuomakselle avusta kuvan otossa ja sen muokkauksessa.