Syyskuulumisia ja maljapuheita

Hieman nuhainen mutta pirteän kujertava tervehdys täältä ruudun takaa!

Karoliina haastoi minut viime kuussa kirjoittamaan maljapuhetta seuraavilla suuntaviivoilla:

1. Kirjoita listaustyyliin parin rivin maljapuhe, jossa luettelet viisi asiaa, joista sinulle tulee erityisen hyvä mieli/mistä olet kiitollinen.
2. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin.

Siis.

Hyvät lukijat,

kiitos teille siitä, että olette siellä jossain toisten ruutujen takana. Kirjoittaminen on jo itsessään mukavaa, mutta se, että joku lukee ja kommentoi sekä jakaa kiinnostuksen kirjoihin on minulle äärimmäisen arvokas asia.

Kiitos niille oppilaille ja opiskelijoille, jotka ovat ottaneet minut tänä ensimmäisenä syksynäni opettajana pääosin niin kovin mukavasti vastaan. Jokainen kerta, kun te opitte tunnillani jotain tai uskallatte kysyä teitä vaivaavan kysymyksen, on minulle hyvä hetki. Sama kiitos kuuluu myös niille vanhemmille kollegoille, jotka ovat ottaneet minut lämpimästi osaksi työyhteisöä.

Kiitos Tuomakselle siitä, että hän jaksaa tehdä minulle inkiväärivalkosipulikanaa nyt kun minulla on nuha ja tulee kanssani kenkäkauppaan. Kiitos, että kestät lempeästi sen kun kiukuttelen, mutta laitat minun ruotuun silloin kun lähden liiaksi sivuraiteille.

Kiitos ystävilleni siitä, että he käyvät minun kanssani kahvilla / syömässä / neulomassa / elokuvissa / kävelyllä / mattokaupassa. Ilman teitä elämä olisi ihan tylsää.

Ja lopuksi vielä kiitos syksylle. Kiitos siitä, että aamuisin ilma on raikas mutta ei vielä pakasta. Kiitos omenista, joista varmasti tulee hyvä hillo. Kiitos keltaisista ja punaisista lehdistä ja kuulaista iltapäivistä.

Kiitos.

Jokin aika sitten blogille annettiin myös Tsemppaava blogiystävä -tunnustus, lämmin kiitos siitä Katrille. Tunnustus lähtee nyt kollektiivisesti teille kaikille, jotka täällä käytte ja kommentoitte. Teidän ansiostanne tästä bloginpidosta on tullut entistä mukavampaa. Maljapuhe-haasteen kanssa teen seuraavasti: minä kuulisin mielelläni lisää kiitoksia asioista, jotka tekevät juuri sinut iloiseksi. Kirjoitathan minulle kommentin tai ajattele edes hetki mielessäsi jotain iloista asiaa.

Lisäksi muistuttaisin vielä tämän kuun loppupuolelle asti käynnissä olevasta Hyppää lavalle -haasteestani, jossa luetaan näytelmiä. Itse ajattelin urheilla tällä viikolla ainakin Kristian Smedsin Mr. Vertigo -sovituksen kanssa.

Nyt menen leipomaan (vehnättömiä) pannukakkuja, sillä purkit loppuivat kesken ja ylijäänyt omenahillo on käytettävä johonkin. Suosittelen lämpimästi myös Pumpkin-Jamin ihanaa rommista omena-kaurapaistosta.

Ihanaa syksyä teille!

ps. Huomasitte varmaan maanantaina, että niin täällä kuin monessa muussakin kirjablogissa tapahtui kummia. Lisää asiasta esimerkiksi täällä, täällä ja täällä. Ja mainitsenpa tässä vielä, että en ottanut Twilightia omaan käsittelyyni siksi, että olisin halunnut sitä pilkata, vaan siksi että sitä oli hauska muokata. Oikeasti olen lukenut kaikki neljä (edit 7.10.: kiitos Villasukka kirjahyllyssä, tokihan kirjoja on tuon verran eikä kolme kuten väitin) teosta ja jopa hieman punastellen niihin koukuttunut. Olen iloinen, että kirjabloggaajien tempaus herätti pääosin positiivista mediahuomiota ja toivon, että keskustelua aiheesta jatketaan niin yksityisesti kuin yleisestikin.