Eipä nyt ollut kovin onnistunut matka fantasian puolelle tällä kertaa, vaikka ensimmäinen osa olikin ihan lupaava. Daniel Abrahamin The King's Blood jatkaa siitä mihin edeltävä osansa The Dragon's Path jäi. Pankkitoiminta kulkee Porte Olivassa omia ratojaan, mutta Anteassa kuohuu: valta on vaihtumassa kuninkaan kuoltua ja hallitsijan asemaan päätyy epävarma Geder Palliako. Onneksi tyypillä on kuitenkin muassaan hämähäkkijumalattaren palvelijoita, jotka luotsaavat tuoretta hallitsijaa sopiviin suuntiin. Ja sitten on niitä, jotka eivät lainkaan pidä uuden uskonnon levittäytymisestä ja päättävät ryhtyä estäviin toimenpiteisiin.
"You're the Lord Regent," a voice beside him said. The pale woman. The banker. Her gown was ripped at the sleeve and something dark but not blood spattered her snowy skin. Soup, maybe. "What in hell are you doing? It's a coup. You have to get away."
"I don't know where to go," he said. "They could be anyplace. I don't know where's safe."
"I do," she said.
Jos myös tämä toinen opus olisi keskittynyt enemmän siihen pankkitoimintaan sekä (varsin selkäpiitä karmivaan) uskontoon ja johtanut näppärästi kohti hämähäkkijumalattaren nirhaamista olisi tämä ollut varmaan ihan pätevä opus. Sen sijaan en jaksanut lainkaan innostua Antean naapurivaltioihin suuntautuvasta sotaoperaatiosta saati sitten sitä seuraavasta sisällissodasta. Tällaisia sotimiseen keskittyneitä opuksia on tullut luettua nyt muutama ja tämä tökki nyt todella pahasti.
Loppupuolella kirjaa päästiin sitten taas enemmän kiinnostavaan vauhtiin, mutta minä olin jotenkin olettanut sarjan loppuvan tähän (en tiedä miksi) ja asiat jäivät ihan tyhmästi kesken. Ei sillä, Abraham kirjoittaa kyllä todella hyvin ja hahmot ovat kiinnostavia (odotan kauhulla mitä muutamasta tyypistä on kehittymässä ja miten muutamassa ihmissuhteessa käy) mutta oliko nyt pakko useamman sadan sivun ajan kirjoitella niistä sotasuunnitelmista. Baah.
Mutta kai se on sitten luettava se seuraavakin osa. Oletan että Liina (joka piti tästä huomattavasti enemmän) lukee sen taas ennen minua ja kannustaa varaamaan opuksen lainastosta.
Orbit, 2012. 489 s.
Kansi : Lauren Panepinto.
Hassua miten eri asioita sitä voi lukea (tai miten huolimattomasti) kun itse tässä mietin hetken, että mitäs hiton sotasuunnitelmia ... jaajuuniin :D Jännä sekin, etteivät sota-asiat oikein mua häirinneet, kun nykyään pidän itseäni niille niin allergisena. Ehkä vain kuvittelen?
VastaaPoistaMua vähän pelottaa, että tästä tule joku hulppea viisiosainen sarja. Tällä etenemistahdilla ainakin. Ei siinä minusta ihan sellaiseen ole aineksia.
Liina, tässä loppu oli kyllä huomattavasti parempi ja ehkä jos en olisi ollut niin leipääntyneellä tuulella olisin kyennyt sivuuttamaan nuo sotapohdinnat. No en nyt kyennyt kun olen tällainen pikkumainen. :D
PoistaKolme osaa riittäisi kyllä, näiden järkäleiden lukemiseen saa kuitenkin kulumaan sen verran aikaa ja tämä ei nyt tosiaan ole niiiin hyvä että jaksaisin sen viisi osaa. Kun sarjoja on niin tyhmä jättää kesken.