Kuvan kissa, ystäväni luona asuva Helmi, ei ole lainkaan kamala.
Eeva-Liisa Manner on minulle tuttu lähinnä lukioajoilta, kun ajattelin olevani kovin taiteellinen ja luin runoja kirjastossa välitunneilla. Kamala kissa ja Katinperän lorut -runoteokseen (Tammi, 1985) tartuin, kun Liisa haastoi minut lukemaan sen Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteen puitteissa. Vaikka itse olen myönnettävästi enemmän koira- kuin kissaihminen aloitin teoksen lukemisen kiinnostuksella.
Osa runoista oli minulle vaikeita lukea, rytmiikka oli välillä haastavaa ja helpoiten sain runoista selvää lukemalla niitä itsekseni ääneen. Toisaalta kaikki aiheetkaan eivät aivan iskeneet, kun runojen kissat olivat toisinaan kovin poliittisia ja väkivaltaisia. Tai sitten olin vain hämmentynyt
Roosa oli suora sosialistinen kissa,
Marxin ja Bebelin kanssa naimisissa.
Häntä poltti leppymätön totuuden tuli,
ja siinä hänen sielunsa murtui ja suli.
Hän luki Manifestit ja Kapitaalit
ja hävisi kauan kaikki kansanvaalit,
(runosta Roosa Lux En Bourg)
Läheisimmiksi tässä teoksessa nousivat T.S.Eliotin teoksen Old Possum's Book of Practical Cats runoja mukailevat Mannerin runot. Mielestäni meillä on ollut tuo Old Possum's Book kun olin pieni, mutta en nyt ainakaan googlailulla löytänyt tietoa siitä että se olisi suomennettu. Teos on minulle läheinen myös Cats -musikaalin kautta, joka on yksi suosikkimusikaaleistani.
Hän on entinen Kuningas Oidipus,
mutta meille hän olkoon pelkkä Pus.
Hän tuuraa näyttämön rappujen alla
ja viettää päivänsä luuraamalla,
tuo monitaituri estradien,
kavaljeeri Suurien Diivojen.
(runosta Saapasjalkakissa, oletettavasti Gus the Theatre Cat -runoa mukaillen)
Franz Toikkasen mezzotintot olivat mielestäni mainio kuvitus tälle teokselle, erityisesti kannen pörröinen ja pöllämystynyt kissa herätti minussa suurta ihastusta.
Vaikka kissamaiset runot eivät minua täysin ihastuttaneetkaan, oli lukukokemus silti kokonaisuudessaan positiivinen. Kirjan ensimmäinen osa, Teema ja muunnelmia, oli ehdoton suosikkini ja niitä runoja luin ilolla useamman kerran.
Koko lailla kirjallisesti -blogin Jenni antaa vanhan bloginsa puolella kissaihmisen näkökulman tähän teokseen.
Tammi, 1985. 67 s.
Mezzontintot: Franz Toikkanen.
ps. Onneksi on koulussa töissä, äidinkielenopettajalta oli helppo tarkistaa miten Manner taipuu.
Ai niin, tämä ihana kirja ja sen ihanat kissakuvat. Minulle kirjalla on paljon jo esinearvoa. Ja antaiseim melkein mitä vain Toikkasen kissataulusta!
VastaaPoistaOld Possum's Bookia saa yhä englanniksi, sopuhintaankin. Suomenkieliseen en ole törmännyt, tosin en ole kauheasti yrittänytkään.
Jenni, kirja on kyllä ihana ja Toikkasen kissat mahtavia, niin eläväisiä!
PoistaOld Possum's pitäisi kyllä jossain vaiheessa hankkia, adlibriksestäkin löytyi varmaan 8 eri versiota. Minua tosin nyt kiusaa, että onkohan sitä koskaan meillä suomeksi ollutkaan, muistan vain että kirja on ollut missä oli Eliotin kissaloruja ja muistan yhden kuvan. Hmm.
Jee, kivaa että luit tämän ja ainakin jonkin verran tykkäsitkin :) Minusta tämä on aivan ihana, niin runot kuin kuvatkin.
VastaaPoistaOld Possum's Book on TBR 100 -listallani, ja Cats on mainio: juuri muistelimme äitini kanssa, kuinka olimme katsomassa sitä Helsingin kaupunginteatterissa joskus 80-luvulla.
Liisa, kiitos haastamisesta, kyllä pidin! :) Minä olen nähnyt Catsista vain sen jokunen vuosi sitten Hartwallilla vierailleen kansainvälisen show'n. Olisipa kiva nähdä se joskus täällä jossain teatterissa, ihan hiljaittaisehkosti taisi mennä Lahdessa.. :)
PoistaOmistan tämän kirjan ;) Olen kissanomistaja ja kissahullu. Siksi viehätyn myös kuvituksista, joissa kissat ovat kissamaisia eikä mitään söpöjä näyttelyesineitä. Toki tykkään myös runoista. Osa niistä on kieltämättä vaikeatajuisia.
VastaaPoistaSano terveisiä valokuvan kissalle! Ihanan suuret pallerosilmät!
Kyllä kissamainen kissa on aina hyvä, Tuija. :) Lupaan välittää terveisesi Helmille, kun tapaamme seuraavan kerran!
PoistaMinullekin tuli tästä lukion välitunnit mieleen! Siihen aikaan tykkäsin näistä kissamaisuuksista kovasti, olenkin ajatellut joskus ottavani uusiksi kun sattuu sopivasti kirjastossa vastaan.
VastaaPoista